04/06/2025
Hyvä juttu!! 👌
"No hoof no horse" on sanonta, joka todellakin pitää paikkansa! Hevosen kaviot kantavat koko hevosen painon ja vaikuttavat kaikkiin liikuntaelimiin. Huonot kavioiden asennot kuormittavat helposti jalkoja virheellisesti ja lisäävät vammojen tai kipeytymisen riskiä.
Kavioiden huolto on siis tärkeää aloittaa jo varsana. Säännöllinen jalka- ja kavioasentojen tarkkailu ja kavioiden hyvä vuolu säästävät monelta ongelmalta tulevaisuudessa. Mahdollisiin poikkeamiin tai virheasentoihin puuttuminen (useimmiten kengityksellä tai joskus kirurgisesti) on helpompaa nuorella varsalla ennen kasvulinjojen sulkeutumista. Hyvä kengittäjä on tärkein henkilö hevosen huoltojoukoissa koko elämän ajan.
Kavioilla, niiden asennolla ja kengityksellä on yhteys moniin ontumavikoihin. Kavioiden röntgenkuvauksella saadaan tietoa jalka-akseleista ja niiden perusteella voidaan tarkemmin suunnitella kengitystä ja reagoida tarvittaessa poikkeamiin.
Kaviopaise on yleisin syy hevosen äkilliseen voimakkaaseen ontumiseen. Tyypillisiä oireita ovat voimakas ontuminen, kaviopulssi, kavion lämpö ja pihtiarkuus. Usein paise turvottaa koko jalan. Joskus paiseet ovat hankalia todeta ja näissä tapauksissa röntgenkuvaus voi auttaa paiseen löytämisessä. Murtumat ovat kaviopaiseen erotusdiagnooseja ja röntgenkuvaus murtumien poissulkemiseksi on suositeltavaa. Kaviopaiseen ensihoito on kengän poistaminen ja kaviohaude ennen paiseen avaamista. Paiseet voivat puhjeta itsestään useimmiten ruunurajasta. Tällöin on arvioitava, onko paise tyhjentynyt kokonaan vai pitääkö sitä avata lisää kavionpohjasta.
Kaviokuumeessa eli laminiitissa kavioon kehittyy äkillisesti voimakas tulehdus ja verenkiertohäiriö kavion sälekerrokseen, minkä seurauksena kavioluu pääsee erkaantumaan kavion seinämästä ja saattaa kääntyä virheasentoon (rotatoitua) syvän koukistajajänteen vetovoimasta. Riskitekijöinä kaviokuumeelle ovat mm. ylipaino, PPID, voimakkaat tulehdukset (esim. kohtutulehdus jälkeisten jäämisen seurauksena) ja mekaaninen ylirasitus. Kaviokuume on aina hätätapaus, jossa kengittäjän ja eläinlääkärin yhteistyö on oleellista hoidon onnistumiselle.
