27/12/2025
Hiisi kotiutui meille päivälleen vuosi sitten. On siis hyvä hetki käydä läpi omaa kokemusta arjesta irlanninvesispanielin kanssa.
Aluksi pakollinen vastuuvapauslauseke: kaikki seuraava perustuu yhteen (1) yksilöön. Tämä ei ole tieteellinen tutkimus, virallinen rotukuvaus eikä Kennelliiton hyväksymä julkaisu, vaan vuoden mittainen kenttäraportti elämästä Hiisin kanssa. On täysin mahdollista, että jossain päin maailmaa elää rauhallisia ja tasapainoisia irlanninvesispanieleita. En miellä meillä asuvaa oikeastaan edes koiraksi, vaan aktiiviseksi ja tauottomaksi yritykseksi murtaa kosmisen järjestyksen henkinen selkäranka.
Pilapiirrosmaisesta olemuksestaan huolimatta irlanninvesispanieli on täysiverinen työkoira, jonka mielestä lepo on epäilyttävä ilmiö ja toimettomuus selkeä merkki omistajan moraalisesta rappiosta. Pelkäksi seurakoiraksi en tätä rotua ottaisi: konehuoneessa käy täysillä työkoiran moottori, ja parhaiten sen moottori toimii vedessä. Jos vettä ei ole, se kyllä etsii sitä.
Käyttökoiran ominaisuuksista huolimatta on tullut nopeasti selväksi, ettei vespa jaksa sen mielestä täysin turhanpäiväisiä toistoja koulutuksessa. Siltä ei myöskään löydy samanlaista miellyttämishalua kuin monelta muulta noutajalta, joten näen kyllä miksi tämä rotu on vain erittäin harvojen ja valittujen valinta. Koska oma koirakokemus niiaa vahvasti alkukantaisten rotujen puoleen, joiden miellyttämishalu muistuttaa lähinnä pystyssä olevaa keskisormea, en ole kokenut vespaa kuitenkaan korkean miellyttämishalun puuttumisen osalta vaikeaksi. Päinvastoin, uskon tällaisen koiran sopivan minulle paremmin kuin kauko-ohjattavan labbiksen tai yhdenkään paimenen.
Kuivalla maalla työskennellessään Hiisi siirtyy herkästi kokeellisen performanssitaiteen puolelle. Yleensä viimeistään kolmannen noutoharjoituksen jälkeen se toteaa koko projektin olevan hölmöläisen hommaa, irtisanoutuu tehtävästään ja katoaa takavasemmalle tutkimaan ojia ja etsimään todellista elämän tarkoitusta.
Kun ojat on koluttu ja jos niistä ei löydy kuin eksistentiaalista tyhjyyttä, Hiisi palaa takaisin ja suorittaa alkuperäisen tehtävänsä loppuun. Oikein ja moitteettomasti tietenkin, tiesihän se parin toiston jälkeen jo mitä sen haluttiin tekevän.
Vesityöskentelyssä tapahtuu ihme. Järki, keskittyminen ja elämän tarkoitus loksahtavat kerralla kohdilleen. Toistot eivät haittaa, mikään ei ole liikaa, kaikki on parasta paskaa, kunhan mukana on vettä. Riista, harjoituslinnut tai -damit löytävät tiensä rantaan kerta toisensa jälkeen ja uutta noutoa odotetaan pikkupojan innolla. Vesityöskentelyn mielekkyys näkyy myös meidän vesipelastusharrastuksessa, jonka koen sopivan rodulle erinomaisesti ja jossa Hiisi vaikuttaa siltä, että universumi on hetkellisesti tasapainossa.
Luonteeltaan Hiisi on yltiöpäisen sosiaalinen ja seurallinen. Se osallistuu aivan kaikkeen taaperoikäisen lapsen innolla ja impulssikontrollilla.
Rauhallinen leffailta? Hirveän kiva ajatus! Käytännössä kuitenkin ruudun eteen parkkeeraa karvainen jättipää, joka peittää kaiken katsomisen arvoisen taakseen. Vaihtoehtoisesti karvainen jättipää osallistuu aktiivisesti elokuvailtaan asettelemalla päättäväisesti lelua, kauan sitten kadonneeksi luultua villasukkaa tai sille rauhalliseksi tekemiseksi tarjottua puruluuta omistajan suuhun. Uhriksi valikoituu tietenkin joka ikinen kerta meikäläinen. Henkilökohtainen tila ei ole asia, joka on olemassa taloudessa, jossa asuu irlanninvesispanieli, koira on satavarmasti maksimissaan 5 cm päässä (yleensä naamasta mitattuna).
Huskya pidetään vilkkaana rotuna. Irlanninvesispanielin meille muutettua olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että mielikuva siperianhuskyn aktiivisuudesta on pahasti liioiteltu. Meidän vilkkaimmatkin huskyt ovat Hiisin rinnalla zen-mestareita, jotka ovat löytäneet sisäisen rauhansa.
Ja sitten se turkki, joka on mielestäni rodun kruunu ja kirous. Kihara ja öljyinen turkki toimii erinomaisesti vesityöskentelyssä ja kuivuu yllättävän nopeasti. Näyttelypituisessa turkissa koira kuitenkin kantaa sisälle nurmipohjaiselta aidatulta pihaltakin mukanaan noin puoli metsää: mättäät, havunoksat, kävyt, lehdet ja useimmiten myös pari oravaa ja supikoiran. Koti muistuttaa enemmän luontokeskusta kuin asuntoa.
Moni ajattelee virheellisesti, ettei kiharasta turkista lähde irtokarvaa. Lähtee. Ja ainakin tällaisesta vuoden ikäisestä uroksesta jopa yllättävän paljon. Silti turkki ei mielestäni ole erityisen vaikeahoitoinen: säännöllisellä setvimisellä se ei takkuunnu ja huopaannu niin herkästi kuin voisi kuvitella, irtokarvat kasautuvat nurkkiin villakoiriksi. Mitä pidempi karva, sitä enemmän huoltoa. Lyhyemmässä kuontalossa elämä on teoriassa huolettomampaa, käytännössä vain vähemmän toivotonta. Täysin huoltovapaa se ei ole koskaan, koska vespa ei ole prinsessa, ei aatelinen eikä selvästi myöskään järjissään. Jos jossain on jotain, mikä edes etäisesti muistuttaa nestettä (lammikkoa, mutaojaa tai epämääräistä, alkuperältään tuntematonta liejua) sen varmimmin löytää sieltä kierimästä maailman onnellisimpana suohirviönä. Tässä kohtaa viimeistään tajuaa, että pesupäivä koitti. Taas.
Kulunut vuosi Hiisin kanssa on opettanut, että irlanninvesispanieli ei ole helppo, huomaamaton tai vaivaton valinta. Vespa on aidosti valepukuinen Vaahteramäen Eemeli. Se vaatii omistajaltaan poikkeuksellisen hyvää (tai vaihtoehtoisesti hyvin huonoa) huumorintajua sekä kykyä nauraa tilanteissa, joissa normaalisti huokaistaan syvään ja mietitään elämänvalintoja. Vastineeksi koira hoitaa viihteen, fyysisen komedian ja arjen absurdiuden.
Matkan varrella on ollut omat töyssynsä, ja olen saanut muutaman ennenaikaisen harmaan omaan kuontalooni. Silti en vaihtaisi tätä kävelevää katastrofia mihinkään. Jos siis etsit koiraa, joka on pellemäisestä luonteestaan huolimatta todella älykäs, ajattelee itsenäisesti, säätää, sählää, toisinaan saa sinut kyseenalaistamaan omaa älykkyyttäsi ja saa sinut nauramaan joka päivä, irlanninvesispanieli saattaa olla juuri sinulle sopiva henkilökohtainen kaaos. Lupaan kuitenkin, ettei se anna mitään ilmaiseksi, m***a jos olet samanlainen (hullu) kuin allekirjoittanut, tulet nauttimaan matkasta!
