15/01/2026
Suamenpystykorva on yks väärinymmärretyymmistä koiraroruusta.
Videolla kommentteja, joita mulle on näistä koirista ajansaatos kommentootu, eikä ykskään oo viälä pitäny paikkaansa.
Pystykorva vaatii torella paljon aktiviteettia, liikuntaa ja sen täytyy päästä toteuttamaan lajityypillistä käyttäytymistään, jota on riistan haukkuminen mm. puuhun. Jossei se pääse riittävästi toteuttamahan näitä tarpeita, se purkaa sen varmasti muuhun. Se voi näkyä häiriökäyttäytymisenä, eri asiooren haukkumisena (perhoset, sammakot, ihimiset) tai jopa aggressiivisuutena.
"Mun mummolassa oli pystykorva, se oli aggressiivinen ja puri". Annas kun arvaan - se oli häkin perällä tai narun pääs 99% ajasta iliman riittävää liikuntaa, käsittelyn opettelua/harioottelua ja ihimisten tai toisten koirien kontaktia? Tuas tilantees ittelläki kasvaas tatti ottahan.
Pystykorva on vahtiviättinen ja myös osoottaa miälipiteensä monia muita rotuja helepommin ääntelemällä, mikä on oikiastaan vaan hyvä asia. Pystykorva älähtää varootuksen sanan jo hyviis ajoin ennen ku on tosi kysees.
Moon sen verran kauan tämän rorun kans tolskannu, jotta tiärän sanoa, että näistä saa aika lailla sellaasia ku näistä teköö. Tottakai on olemas luantaasia eroja, joita ei pysty muuttamaan määräänsä enempää, esimerkiksi terävyyttä, arkuutta, ressi- tai haukkuherkkyyttä, m***a aika montaa juttua pystyy koiran kans harjoittelemaan niin, että ne kulumat vähä pyäristyy.
Vaikka pystykorva on 100 % käyttökoira, hyvällä pirolla mettästyskoira on paree seurakoira ku moni varsinaanen seurakoirarotu. Yhteesen tekemisen myätä koiran ja omistajan sire on niin luja, ettei sitä pysty ymmärtämähän kukaan muu ku se, joka on sen itte kokenu.