17/06/2025
Anne on kirjoittanut taas tärkeää asiaa.
Nivelrikkokivun vaiheet
Kirjoitin viime syksynä nuoren koiran nivelrikosta ja sen tunnistamisen vaikeudesta. Koko tekstin löydät täältä: https://www.facebook.com/elainlaakariMyller/posts/pfbid02KvvFuUXmFrcGw1whmgWcHged5LL2PFUisGVBV6SWqw3rGi5UNWUFYm9suD9AzG2Ul
Koirilla ylivoimaisesti yleisin syy nivelrikolle on luuston rakenneongelma, jolloin nivel ei ole koskaan kasvanut normaaliksi. Yleisiä esimerkkejä tästä ovat matalat lonkkamaljat ja joukko kyynärnivelen kasvuhäiriöitä. Koska epämuotoinen nivel kuormittuu väärin pienestä pitäen, voi nivelrikko kehittyä hyvinkin nuorena. Koirilla nivelrikko ei siis ole vanhuusiän sairaus kuten ihmisillä!
Nivelrikkokipu ilmenee eri tavoin eri ikävaiheissa, mikä hankaloittaa sen tunnistamista. Valitettavasti kaikki nykyiset oirekyselyt on suunniteltu tunnistamaan nivelrikkokivun myöhempiä muotoja, eli vanhempien lemmikkien kipua. Siksi nuoret koirat saavat niistä usein matalia pisteitä, vaikka kärsisivät selvästi nivelrikosta ja saisivat näkyvän avun kipulääkkeistä.
Miltä nivelrikkokipu sitten näyttää? Aluksi eläin sopeuttaa liikkeensä siten, että kipua tuntuu mahdollisimman vähän. Tämä ei suinkaan tarkoita, että koira liikkuisi vähemmän, saati ontuisi liikkuessaan. Se ei myöskään tarkoita, että koiran kipu olisi lievää. Esimerkiksi lonkan kasvuhäiriöstä kärsivä koira saattaa jo kasvuaikanaan nojata painoa enemmän etuosalle, kävellä lanteet keinuen tai hypellä portaissa tasajalkaa. Yleensä muutokset ovat niin pieniä, että vain kokenut tarkkailija osaa kiinnittää niihin huomiota. Valtaosa omistajista pohtii koiran joko nojaavan hihnaa vasten, olevan pentumaisen kömpelö tai innokas koheltaja.
Kivun pitkittyessä koiran elimistö herkistyy kivulle. Samalla tavalla kuin aivojen hermoyhteydet vahvistuvat toistojen myötä uusia taitoja opetellessa, myös kipua välittävät hermoradat vahvistuvat sitä enemmän, mitä enemmän eläin kokee kipua. Kipu alkaa tuntua pahemmalta, vaikkei nivelen vaurio etenisi.
Kivun pitkittyessä eläimen liikkeessä alkaa näkyä selkeämpiä muutoksia. Vuosien kuluessa se saattaa ajoittain empiä tai vältellä kipua aiheuttavia liikeratoja, kuten portaiden kiipeämistä tai hyppäämistä. Paikoin liikkeessä voi näkyä jäykkyyttä, m***a tuskin vielä ontumista, varsinkaan jos vaiva on molemmin puoleinen tai useassa nivelessä. Uskallan väittää, ettei valtaosa omistajista havaitse vielä tässäkään vaiheessa koiransa kipua, niin hienoisia ja hitaasti tapahtuvia nämäkin muutokset ovat.
Lopulta nivelrikkokipu kehittyy siihen pisteeseen, jota erilaisissa kipukyselyissä mitataan. Monet omistajat huomaavat koiran olevan jäykkä aamuisin tai nukkuvan aiempaa enemmän. Lemmikki ei ehkä innostu leikkimään kuten nuorempana ja se pysähtelee kesken lenkin. Yllättävän moni omistaja ei kuitenkaan hakeudu eläinlääkäriin tässäkään vaiheessa, vaan laittaa oireet vanhuuden piikkiin. Usein eläinlääkäriin hakeudutaan vasta viimeisessä vaiheessa, jossa eläin selvästi ontuu tai ei enää pääse ylös makuulta ilman apua. Silloin koira on todennäköisesti kärsinyt kivusta jo vuosia.
Itselleni oli valaisevaa nähdä videot kahdesta nivelrikkoisesta koirasta portaissa. Molempien koirien nivelrikko näytti röntgenkuvan perusteella yhtä pahalta. Nuorempi koirista oli vasta nelivuotias, joten se kiipesi portaat epäröimättä. Harjaantunut silmä kyllä huomasi koiran käyttävän takaosaansa hieman holtittomasti ja osa sen säheltämisestä saattoi johtua epämukavuudesta. Vanhempi koira, 12-vuotias, sen sijaan merkittävästi epäröi portaiden nousun aloittamista ja lopulta raahusti raput ylös askel kerrallaan, välissä lepäämään pysähtyen.
Videot nähtyäni jäin pohtimaan, kuinka iso osa nivelrikkokivun pahenemisesta on oikeastaan kudostuhon etenemistä, ja paljonko pitkittyneellä kivulle herkistymisellä on merkitystä. Röntgenkuvien perusteella näiden kahden koiran pitäisi olla yhtä kipeitä. Jos vanhempi koira olisi ollut tehokkaalla kivunhoidolla heti nivelrikon alkuvaiheista lähtien ja kipulääkitys olisi nyt jostain syystä lopetettu, epäröisikö ja ontuisiko koira vähemmän? Todennäköisesti, sillä sen hermosto ei olisi ehtinyt vuosien ajan herkistyä kivulle. Se ei pelkäisi jo ennakolta portaiden kiipeämisestä aiheutuvaa kipua. Koiran takaosan lihaskunto olisi luultavasti myös parempi, jos se ei olisi kompensoinut lonkkakipua koko elämänsä ajan.
Näkisin, että tällä hetkellä suurin haaste on tunnistaa nivelrikko aikaisessa vaiheessa ja aloittaa sen hoito ennakoivasti. Hoito ei aina tarkoita pysyvää loppuelämän lääkitystä. Lisää nuoren koiran nivelrikon hoidosta voit lukea aiemmasta postauksestani: https://www.facebook.com/elainlaakariMyller/posts/pfbid0hNAhDsLHFQP5NtjfGkhFHLoMYyLiHBPdkx7oUXLaxjoA34ycVvS6KvEkfSo56c2Pl
