18/08/2024
SALAPOLIISI HOMMIA
Tämän kirjoitan suru sydämellä, ja sen punaoranssin kisun muistoa kunnioittaen, jonka maallinen vaellus oli päättynyt - R.I.P.
Salapoliisihommiin päädyin lähes vahingossa - sellaistahan se elämä usein on ammatinvalinnankin suhteen. Asiat seuraavat toistaan.
Kaikki lähti tietenkin siitä, että olen nyt reippaan 5 v ajan kiertänyt samaa kylää lähes päivittäin, ja tunnistan kyllä poikkeamat.
Tämänkertainen poikkeama oli oranssinpunaisen kisumirrin etujalka kotitaloalueemme ojassa pari päivää sitten. En saanut viedä sitä haudattavaksi - tai muutoinkaan tarkemmin tutkittavaksi, vaikka mielestäni se olisi ollut asianmukaista.
M***a sitten eilen, noin kilometri ensimmäisen tassun löytymispaikasta, on se meidän kotimetsä, jossa meillä on tapana samoilla. Sinne aamusta mamin kanssa suunnistettiin. Sienikori sillä oli mukana ja punikkitatteja se oli päättänyt löytää.
Minä sanoin, että itään päin lähtevää polkua pitäisi seurata, että näyttäisin kyllä miksi - ei se kuunnellut. Löntystelin sinne sienen siivousta odotellessani, ja kun komensi mua liikkeelle pohjoiseen päin, niin mä haukahdin terävästi, että "en muuten tule, ennen kuin tulet katsomaan tän ruumiin!"
Tunnistettiin yhteistuumin saman orassinpunaisen kisun takajalka. Mä ajattelin jo, että mun tehtävä olis löytää muutkin osat haudattavaksi, m***a mamin mielestä se ei ollut viisasta - olivat varmaan alun perin päätyneet luonnon kiertokulkuun jonkun luonnossa elävän, ravintoketjussa korkeammalla olleen kaukaisemman sukulaisen toimesta.
M***a se kisun jalka haudattiin muuten ihan pakanallisin menoin, m***a kalliohauta löytyi ja tänään vieritettiin kivikin sen suulle.
Siis jos tiedätte jonkun kylällämme kaipaavan oranssinpunaista kissaansa, niin mä voi kertoa, että pääsette tekemään surutyötä - se on meidän kaikkien osa joskus. Ja haudan näytän kyllä, jos niin toivotaan.
