21/12/2020
On ollut suuri ilo auttaa kasvattajakollegaa ja rottavauvoja hädässä, sekä on ollut suuri kunnia olla tällaisen luottamuksen arvoinen.❤
Joulukuun puolessa välissä jäi orvoksi kahdeksan pientä rottavauvaa. Mulla sattui juuri olemaan Neilikka-emo, jonka omat poikaset olivat tulossa parin päivän päästä luovutusikään ja Neilikka vielä imetti tyttäriään. Mikä tuuri!
Oli pitkä ilta ja pitkä yö, kun jännitettiin ottaisiko Neilikka vauvat hoiviinsa. Se vältteli menemästä vauvojen lähelle. Peitti ne papereilla "pois silmistä" ja nukkui itse toisessa päässä häkkiä. Voi suru ja murhe. Valmistauduttiin siirtämään poikaset seuraavana päivänä seuraavaksi lähimpään rottalaan, jossa olisi mahdollinen adoptioperhe odottamassa.
Aamulla kello herättämään aikaisin, kävin kurkkaamassa ja vauvat olivat edelleen häkin nurkassa yksin. Äkkiä kauppaan ostamaan äidinmaidonkorviketta, jotta vauvat saataisiin pidettyä hyvinvoivina iltaan saakka.
Kun palasin kaupasta ja menin hakemaan poikasia häkistä, niitä olikin nurkassa vain kuusi. Voi ei, löytyisikö kaksi mörtin seasta kuolleina vai voisivatko ne olla mökissä? Neilikka itse oli mökissä ja taskulampun avulla näin, että sen alla mönkii kaksi mustaa pikkurottaa. JES!! Päätin ruokkia kuitenkin kuusi ulkona olevaa poikasta itse, ihan vaan varuiksi. Ne söivätkin hyvin ruiskusta, oli nälkä. Menin sen jälkeen tarjoamaan vauvoja Neilikan mökin ovelle ja Neilikka kävi ne siitä yksi toisen jälkeen ottamassa luokseen pesään. ❤
Nopeasti kävi ilmi, ettei Neilikalla ole paljoa maitoa ja ei se ole niin ravinteikastakaan kuin poikasten omalla emolla olisi ollut. Vauvat hoikistuivat hieman. Ruokin niitä lisäksi korvikkeella. Autoin Neilikkaa, joka uurasti jo toisen poikueen kanssa.
Silmät avautuivat seuraavina päivinä. Normaalistikin poikaset alkaa tässä iässä jo maistelemaan kiinteitä ruokia, nirppivät sieltä ja täältä murusen, m***a nyt oli pieni hätä opettaa poikasille syömistä mahdollisimman nopeasti ja saada ne rohkeammiksi ja syömään mahdollisimman paljon itse, mahdollisimman tuhteja ruokia.
Tällä hetkellä täällä on kahdeksan piskuista, m***a niin reipasta ja energista pikkurottaa. Käyvät hanakasti kaiken ruoan kimppuun, mitä heille häkkiin antaa. Painivat palloina niin että mörtit ropisee. Pian he matkaavat adoptioemonsa kanssa takaisin synnyinkotiinsa jatkamaan kasvuaan. Uskon, että nyt he pärjäävät! ❤
Lakeuren Kesyrotat ja Sanden rotat, meidän vauvat on mahtavia!
