01/05/2026
Aamutakissa aamukahvit terassilla, linnut laulaa niiin kovasti ja on lämmin! 🙏 Ilo, kiitollisuus ja innostus vahvasti sydämmessä. 💥BooooM💥 ja niin ilo ja kiitollisuuden luoma läsnäolo antoi tilaa surulle. Isolle, pohjattomalta tuntuvalle isolle surulle jota on vaikea tuntea, tunteen intensiivisyyden takia.
Juuri siksi se nyt tulikin pintaan kun läsnäolo ja turva olivat tarpeeksi vahvoja kannattelemaan surua.
"Hevoskontekstissa" ja "hevosihmisillä" on paljon pakahdettuja tunteita, joita väistelemme ja piilotamme itseltämme.
Joskus tietoisesti, m***a tosi usein epätietoisesti, oleme siis oppineet väistelemään ja välttelemään isompia vaikeita tunteita niin hyvin ettemme enään tunnista monia perustunteita.
Pakahtunut voi ilmentyä epämääräsenö jännityksenä, ahdistuksena tai jopa sillä että välttelemme jotain mitä oikeasti haluamme tehdä. Jäämme vaikka ennemmin pyörimään kentälle, vaikka rakastamme maastoilua, kerromme vain itsellemme ettemme välitä maastoilusta tai keksimme selityksen hevosesta, se ei toimi maastossa...
Samaan aikaan teemme kaikkemme jotta se mitä teemme hevosten kanssa olisi mahdollisimman hevosystävälitä, mahdollisimman eettistä ja hevosten hyvinvointi on super tärkeää.
Mitä jos eettisyys hevosten parissa alkaakin siitä että olemme ns. eettisiä itseämme kohtaan?
Kuvassa Zia ja kevätaamu. 💕
