03/09/2024
Isla on ollut minulla karkeasti noin kuusi vuotta ja muuttaa loppukuusta uuteen kotiin. Haikea on hieman valju adjektiivi, m***a saa kelvata tässä hetkessä kuvaamaan mielialaa. Omat tavoitteet ja muistot pyörivät iloisessa sekamelskassa. Yhtä aikaa iloinen hyvän kodin löytymisestä, sekä surullinen muutosta. Tunteiden puolesta tamma ei olisi mihinkään muuttanut. M***a faktoja ei voi muuttaa toiseksi tunne pohjalta.
Minulta on joskus kysytty miksen ole käytänyt turparemmiä Islan kanssa. Vastaus on sinänsä hyvin yksinkertainen - ei ole ollut tarvetta. Islan hidas kasvuvauhti antoi mahdollisuuden panostaa pohjakoulutukseen huomattavasti enemmän kuin mitä alunperin ajattelinkaan. Haluanko aina käyttää kolme vuotta ennen ratsastusta? En todellakaan, m***a se helppous mikä on tullut selästä asioiden opettamiseen kyllä varmasti lisää entisestään panostusta pohjakoulutukseen. Mieluummin siirtää ensi ratsastusta viikon ehkä kuukaudenkin, kunnes hevonen on oikeasti valmis.
Mitäkö seuraavaksi? Andaarolla tulee EL käymään ja mikäli terveydestä ei löydy mitään ihmeitä lisään ruunan kanssa treenien määrää ja tavoite on aloittaa ratsastaminen ennen pakkasia. Ikää on ukolla kuiten sen verran, että jossain kohtaa tulevaisuudessa pitää katsella itselle myös nuorempi hevonen, jonka kanssa voi jatkaa kohti omia tavoitteita. Lisäksi paremmalle puoliskolle tulee ensi viikolla myös nuori hevonen, jolla on kyllä jo ratsastettu m***a osaaminen on tasoa erittäin vihreä. Eli tekemistä kyllä piisaa varmasti myös minulle asti.
Lopuksi esittäisin jokaiselle henkilökohtaisen haasteen, jossa tavoite on pyrkiä muuttamaan hevosen kanssa vallitseva status quo ja haastaa itsensä kohti kevyempiä apuja. Kuvittele mahdollisimmat kevyt pyyntö mihin tahansa asiaan selästä tai maastakäsin. Lisäät sen ennen nykyistä tapaa pyytää hevoseltasi ja lasket mielessäsi tuhat yksi, tuhat kaksi ja vasta sen jälkeen pyydät normaalilla tavalla. Ja mikä tärkeintä ole nopea ja selkeä palkatessasi oikeasta tekemisestä. Mukavaa syksyä ja treenejä!