26/04/2026
🐾 Harrastamisesta koiran kanssa 🐾
Olen miettinyt tätä viime aikoina paljon.
Koiraharrastuksista puhutaan usein tavoitteiden, tulosten ja “täydellisten koirien” kautta.
Onnitellaan menestyjiä hienoista tuloksista – niin toki pitääkin.
M***a entä me tavalliset harrastajat?
Jollekin voi olla jo voitto se, että on löytänyt kivan lajin.
Tai se, että on uskaltanut lähteä kokeilemaan.
Tai se, että suoriutui edelliskertaa paremmin.
Minä olin aina sitä mieltä, että en koskaan veisi koiriani näyttelyihin.
Sitten Kurkon kanssa päätin lähteä kokeilemaan.
En ymmärtänyt näyttelyistä mitään ja kysyin usein samoja asioita: mitä, miten, mitä tämä tarkoittaa? Miksi? Ai häh?
Ajattelin, että jos joskus saisi vaikka yhden rusetin, niin olisipa hienoa – m***a eihän me sellaista.
Ensimmäisen näyttelyn tavoite oli, että en kompastu ja pysyn jaloillani.
Lähdin näyttelyihin koiran kanssa, joka ei väriltään ollut se tyypillinen näyttelymenestyjä.
Ja siitä sain kyllä kuulla.
“Ei kermanvärisen kanssa kannata tulla näyttelyihin.”
“Ei tuollaisella keskenkasvuisella pärjää.”
Olisi ollut helppo uskoa se.
Olisi ollut helppo jäädä kotiin.
M***a en jäänyt.
Koska halusin oppia lisää.
Halusin kokea.
Halusin kokeilla.
Ja ennen kaikkea halusin tehdä tätä yhdessä oman koirani kanssa.
Ja tiedättekö mitä?
Juoksutin sen saman koiran Suomen muotovalioksi 2,5-vuotiaana – reilu vuosi sitten.
Silloin tuomarin sanat “Harvinaisen komea kermanvärinen uros” jäivät mieleeni.
Kurko on komea.❤️
Sen ei pitänyt olla mahdollista.
Tai ainakin hyvin epätodennäköistä – tai vienyt vuosia.
M***a tässä sitä ollaan.
Nyt ollaan jo yli vuosi juoksenneltu valiokoirien joukossa.
Siksi haluan sanoa tämän ääneen:
Älkää kuunnelko huutelijoita.
Tehkää omaa juttuanne.
Harrastakaa sitä, mikä tuntuu teistä hyvältä.
Ja ennen kaikkea – pitäkää hauskaa koiranne kanssa.
Me harrastetaan näyttelyitä, koska se on kivaa.
Menestys on meille aina bonus, ei itse tarkoitus.
Me harjoitellaan. Lisää.
Olen etsinyt tietoa ja yhdessä Kurkon kanssa hakenut oppia taitavilta.
Matka jatkuu.
Kaikki ei ole täydellistä.
Eikä tarvitsekaan olla.
Me ollaan joskus altavastaajia.
M***a silti mukana.
Ja usein se riittää enemmän kuin hyvin ❤️
Ja sinä, joka kysyit puodilla:
“Voisiko meidänkin koiran kanssa lähteä näyttelyihin?”
Vastaus on: kyllä voi.
Menkää. Kokeilkaa. Kokekaa. Katsokaa, miltä se tuntuu.
Tehkää siitä teidän näköinen juttu 🐾
– Katja
