28/05/2026
Tämä vuosi piti olla meidän kisavuosi. Tarkoitus oli keskittyä täysillä agilityyn ja ehkä käydä paimentamassa siinä sivussa. Onhan tässä vielä puolet vuodesta jäljellä, että ehkä kerkiän vielä, m***a silti harmittaa. Tuntuu, etten pääse koskaan siihen moodiin, jota kaipaan. Haluaisin käydä kisoissa jos ei nyt joka viikko, niin ainakin kuukausittain. Tavoitteet ei ole korkealla, m***a jossakin sentään..
Ensi vuonna suunnitelmissa olisi pari pentuetta, joten kisaaminen jää pakostakin vähemmälle. Toisaalta huomaan, että pientä pentukuumetta on jo ilmassa. Kaipaan pentutuhinaa! Pentujen hoito on tosi työlästä hommaa, m***a myös hirmuisen antoisaa ja kuuluu yhtä lailla osana mun koiraharrastusta.
Tässäpä muutama mun lempikuva pentusten kanssa. Pimun pennut vuonna 2024 rikkoivat 10 vuoden kasvatustauon ja niitä hoitaessa olin usein kyyneleet silmissä. Synnytys ja pentujen hoito muistui hyvin mieleen.
Kolme seuraavaa kuvaa ovatkin Lotan viime vuoden pennuista kun oikein fiilistelin niiden kanssa yksittäin sohvalla.
Mukana on myös ihka ensimmäisen pentueeni, v 2004 syntyneet pojat Lifedream Lord Legolin (viirupää) ja L. Lord Lorgan. Näistä pojista ensimmäinen meni parhaalle ystävälleni ja jälkimmäinen muutti Englantiin. Petran Tomppaa käytettiin jalostukseenkin ja se löytyy joidenkin nykyistenkin koirien (ei omien) taustalta. Minulla asui Tompan poika Ramses, FI Ch Fatikon Nappanahka, joka myös Jatkoi sukua useamman pentueen verran.
Kesäisessä kuvassa puolestaan pyllistelen s- ja y- pentujen kanssa vuodelta 2012. Kuvassa on Kotiin jäänyt Ronja, Puuma sekä Ronjan sisko L. Yodling Little Ginny. Pentujen jättäminen kotiin on aina yhtä ihanaa, joskin kasvattajana melko vaarallista 😅
Ja lopuksi taas Lotan pentuja pari kappaletta.
Pennuista luopuminen on hirmuisen vaikeaa, vaikka toisaalta kasvaessaan ne vaativat kokoajan enemmän ja jossain kohtaa tulee tunne, että niiden on hyväkin lähteä eteenpäin. Uusien sopivien kotien etsiminen on vaikeaa, m***a toisaalta myös palkitsevaa. Pennuista luopuminen on kuitenkin prosessi, jossa riittää minullakin yhä opeteltavaa.
Milloin sinä olet viimeksi ollut yhteydessä koirasi kasvattajaan?