25/03/2026
Muutama vuosi sitten, kun kävin läpi rankimman vaiheen koirani parantumisessa, en voinut ymmärtää, mikä tarkoitus sillä kaikella kokemallani kärsimyksellä oli. 🥹
Tilanne tuntui sietämättömältä. Olin maahan lyöty. Tuntui etten pystynyt hengittämään.
Odotin tuolloin meidän esikoista. Terveydenhuollon painostus ja pelottelu veriryhmääni liittyen tekivät tilanteesta kohtuuttoman raskaan koska en suostunut heidän toimenpiteisiinsä.
Heräsin joka aamu toivoen, että kaikki olisi vain pahaa unta. Ei ollut. 🥺
Vaikka tuo aika oli äärettömän raskas, se muutti mua ihmisenä valtavan paljon. Ja rehellisesti sanottuna olen kiitollinen tuosta ajasta. 🙏
Opin jättämään asioita Taivaan Isän haltuun. Oli pakko. 💗
Opin luottamaan siihen, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella ja se, että murehdin kaikesta, ei auta ketään.
Opin myös sanomaan ei ja tekemään asioita omalla tavallani, siten kuin parhaaksi koen.
Opin elämään epätietoisuuden kanssa.
Ja, tämä kaikki on kantanut mua läpi tämän toisen raskauden, mikä alkaa olla pian loppusuoralla. Rauha, jonka olen saanut kokea, on ollut jotain käsittämätöntä ja sellaista, mitä ei voi sanoin selittää. 😭🥹
Sitä aion vaalia jatkossakin. 🩷
Joten, jään äitiyslomalle tämän viikon jälkeen. 🤰
En häviä kokonaan täältä, m***a alan rauhoittua pikkuhiljaa vauvan syntymään.
Ihanaa kevättä! 🌞🌿🌸🐦
Saara