02/06/2026
Uusia rotuja kehitetään ja se on joillekin ihmisille ideologinen ongelma. Toisaalta sitten ongelmia tuottaa myös vanhoissa, jo tunnustetuissa roduissa se, että niiden kysyntä hiipuu maailman ja yhteiskunnan muuttuessa, jos niiden alkuperäinen käyttötarkoitus vähenee tai katoaa. Tässäkin sen näkee, miten koirarodut ovat aikakautensa tuotteita, ja jos ne eivät muutu/jalostu maailman muutosten mukana, ja jos jalostustavat sekä tavoitteet eivät muutu uuden tiedon mukana, se koituu ongelmaksi rotupopulaatioissa.
On täysin älytöntä, että ihmisten välisten sotien vuoksi monia koirarotuja, jotka on alunperin edustaneet yhtenäisiä, laajempia koirapopulaatioita, on mantereiden rajojen uudelleenvetojen seurauksena jaoteltu erillisiin rotuihin. Näin tapahtui karjalankarhukoiran ja venäläis-eurooppalaisen laikan kohdalla.
En näe mitään syytä sille miksi näitä rotuja ei voitaisi yhdistää. Geenipooli laajenisi. Käyttötarkoitus on sama. Ulkomuotokin on niin sama, ettei tavallinen maallikko helposti niitä erota päällepäin toisistaan.
Ihmettelen myös sitä miksi näiden metsästysrotujen kohdalla ylikorostetaan sitä koiran tarvetta päästä ajamaan ja haukkumaan riistaa.
Koira kun kykenee toteuttamaan laji- ja rotutyypillisiä tarpeitaan monenlaisissa muissakin harrastuksissa, jos ihmisillä on viitseliäisyyttä perehtyä asiaan ja aloittaa koiransa kanssa erilaista toimintaa.
Moni metsästyskoira harrastaa mielellään jälkeä ja muita nenälajeja, ja juoksemaan ja retkeilemään se voi päästä omistajansa kanssa muutoinkin kuin metsästystilanteessa.
Toki, kun halutaan säilyttää ne käyttöominaisuudet riistakoirana, se ei onnistu jos enemmistö rodun kannasta on seurakoirina eikä niille kerry näyttöä niiden kyvystä metsästyskoirina. Tämä ongelmahan rekikoirissa tapahtui jo aikapäiviä sitten; maailman siperianhuskypopulaatiosta suurin osa on näyttely- ja seurakoiria, jotka ei ikänä ole rekeä nähneetkään, ja kyllä se näkyy myös niiden linjojen heikkona työhaluna- ja kykynä.
Itselläni on ollut pääosin käyttölinjaisia, ja muutamia show-linjaisia siperianhuskyja (ja olen niitä nähnyt sadoittain muilla harrastajilla kisoissa/kokeissa/näyttelyissä), ja ero niiden välillä on niin suuri, että ne on käytännössä kaksi eri rotua.
Sama pätee saksanpaimenkoiraan, jollaisia käyttölinjaisia minulla on myös ollut, eikä niitä voi verrata näyttelylinjan löysähuulisiin ja köyryselkäisiin otuksiin. Sakemannien osalta on aikoinaan toteutettu myös genomin laajuinen analyysi linjojen välillä ja se osoitti, että rodut ovat eriytyneet toisistaan perimänkin tasolla yhtä paljon, kuin monet erirotuiset koirat ovat erillään toisistaan.
Nämä ovat näitä hyviä konkreettisia esimerkkejä siitä miten keinotekoista, epätieteellistä, välillä suorastaan harhaista ja osin hulluakin on tämä ihmisten tapa jaotella koiria rotuihin ja yksinkertaisesti päättää millon jokin rotu on oma rotunsa, ja ns. jotenkin "puhdas".
Omaan silmääni koko koiramaailman touhu on loogisesti ja filosofisesti niin sekopäistä, etten ole koskan voinut sitä ymmärtää saati moraalisesti ja järjellisesti hyväksyä sellaisenaan.
Asiat eivät kuitenkaan muutu, niin kauan, kun riittää ihmisiä, jotka oikeasti uskoo ja kuvittelee, että Kennelliiton rotujen tunnustusprosessi olisi jotenkin hyvä, toimiva ja tieteellinen/looginen (ei ole) ja että ne Kennelliiton roduiksi siunaamat koirat olisivat jotenkin automaattisesti parempia ja eettisempiä, kuin muunlaiset koirat, ja että ylipäätään eri rotupopulaatioihin suljetut/jaotellut rodut olisivat tosiasiassa edes niin erityisiä ja erilaisia keskenään (eivät ole).
Useat rodut ovat vain valtioiden välisten rajakiistojen, ja yllättävän usein ihan vain ihmisten välisten mielipidekiistojen seurauksena syntyneitä ja toisistaan sillä perusteella eriytyneitä. Esimerkiksi saksanpaimenkoira ja valkoinenpaimenkoira; pelkkä ihmisten riita värimieltymyksistä oli syy jakaa kahteen eri rotuun.
Jenkeillä myös tunnetusti on omat versionsa vähän kaikesta, esim. Japanin akitasta tekivät amerikan akitan.
Jenkeistä myös tullut eniten uusia rotuja viimeisen 40v sisällä. Toki niitä on muualtakin tullut, m***a Jenkit tunnetusti jalostavat rohkeasti uutta ja muokkaavat myös vanhaa oman mielensä mukaan, piittaamatta siitä miten kieroon sitä katsottaisiin muuaalla maailmassa. He tekevät mitä haluavat ja heillä on myös ennätysmäärä koirien suku- ja terveysdataa kerääviä tietokantoja / rekistereitä, mistä valita, toisin kuin täällä Pohjoismaissa missä Kennelliitolla on monopoli koirien datankeruuseen.
Suomessa ei osata pitää elinvoimaisina edes omia kansallisrotujamme.
Karjalankarhukoira olisi helppo pelastaa:
risteytysohjelma käyntiin venäläis-europpalaisten laikojen ja länsi- sekä itäsiperianlaikojen kanssa. Miksei vaikka seiskarinkoiriakin voisi käyttää; ovathan monet niistä geneettisesti limittyneet karhukoirakantaan.
Mustavalkea värikin on helppo palauttaa, koska kyseessä on dominanttimusta irlanninkirjava väri, joka siis dominoi useimpia muita värejä, eli se ei sieltä mihinkään katoa, kunhan sitä valitsee jatkoon risteytyspentueista F1 -sukupolvesta eteenpäin.
Koteja tällaisille koirille kyllä löytyy, jos koiria markkinoidaan muuhunkin soveltuviksi, kuin vain siihen kapeaan riistakäyttöön.
Jossain määrin ihmiskunnan täytyy myös hyväksyä ja ymmärtää se, että ellei Einsteinin sanat kivin ja kepein rakennettavasta (ydinsodan jälkeisestä) maailmasta toteudu, ihminen ei enää tule varsinaisesti tarvitsemaan koiria moniin niistä käyttötarkoituksista, joihin nykyiset rodut alunperin jalostuivat, ja että valtaosa koirista on nykyään seurakoiria/lenkkikavereita. Töitä koirille on enää tarjolla lähinnä palveluskoirapuolella ja rekikoiriakin tarvitaan vain ihmisten huvituksiin matkaolupuolella. Metsästysrotuja on liian monia erillisiä, että niiden kaikkien rotukantojen ylläpitoon enää riittäisi tarpeeksi metsästyksen harrastajia tämän hetken modernissa maailmassa, missä metsästykseen suhtaudutaan jopa enenevissä määrin eläinrääkkäyksenä. Tämähän kulminoitui viime vuosina luolakoirien koulutusta koskevana someryöppynä. Aika vaikea on kouluttaa koiria metsästämään kettuja ja supeja luolista, jos suuri yleisö ottaa aktivistin roolin ja ryhtyy painostamaan koetoiminnan / luolatreenien täyskieltämistä...
Jossain pitäisi olla vähintäänkin se kultainen keskitie; eettiset raamit ja valvonta, joiden sisällä toimintaa voidaan jatkaa, eläinten kärsimys minimoiden.
Koirilta vaaditaan nykyään yhteiskuntakelpoisuutta, hiljaisuutta, rauhallisuutta kotioloissa, eli vahvoja hermoja, paineensietokykyä, hälyn ja ärsykkeiden sietoa, matalia, hallittavia viettejä ja energiatasoa.
Useimmat käyttökoirarodut eivät ole tällaisia, joten ne hiljalleen katoavat, jos ei niiden anneta muuttua.
Samalla ihmisiä kiinnostaa uudenlaiset koirat ja ahdasmielistä, tiukkaa rotupurismia avoimempi (ja tieteellisempi!) tapa lähestyä koirien jalostusta.
On sääli, että koirat turhaan kärsivät siitä, että ihmiset riitelevät ja sotivat, ja siitä, että keinotekoisesti ylläpidetään ideologiaa ja toimintatapoja, jotka eivät istu nykyaikaan.
Kun metsästyskoiria ei oteta enää entiseen malliin, uhkaa suomalaisia koirarotuja kuihtuminen.
