14/08/2026
Sijoitus, yhteisomistus, jalostusoikeus?!
Koiran kauppa on lain silmissä ”tavaran kauppaa”, eli kun toinen myy (yleensä kasvattaja pennun), niin omistajuus siirtyy kokonaan uudelle omistajalle. Kuitenkin kasvattajat usein kasvattavat tulevaisuutta silmällä pitäen, eli haluavat pentueesta jatkumon omalle kasvatustyölleen. Suurin osa suomalaisista koirien kasvattajista haluaa pitää kasvatuksen pienimuotoisena ja vastuullisena. Jotta kotona oleville koirille olisi riittävästi aikaa ja resursseja, niin mitenkään ei voi normaali työssäkäyvä ihminen pitää hirvittävän suuria määriä koiria kotonaan. Siksi tarvitaan ”luottoihmisiä” eli yhteistyökykyisiä henkilöitä, joille voi sijoittaa tai laittaa yhteisomistukseen lupaavia tulevaisuuden toivoja, lisäksi joissain tapauksissa kasvattaja jättää jalostusoikeuden pentuun.
Koiran sijoittaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että koira asuu jonkun muun kuin kasvattajan tai omistajan luona, m***a koiran omistukseen ja jalostukseen liittyy sovittuja ehtoja. Sijoituskoti huolehtii koiran normaalista elämästä: ruoasta, lenkeistä, eläinlääkärikuluista jne. Kasvattajalla säilyy kuitenkin yleensä omistusoikeus koiraan tiettyyn rajaan asti, ja tarkoituksena on, että koiraa käytetään myöhemmin jalostukseen. Sijoitussopimuksessa määritellään tarkasti esimerkiksi kuka maksaa mitäkin, montako pentuetta/astutusta on kyseessä, missä koira on jalostuskäytössä ja milloin omistusoikeus siirtyy.
Sijoituskoira ei ole ilmainen koira, vaikka siitä yleensä maksetaan myyntihintaa selvästi alempi vakuusmaksu, mikä palautuu omistajalle, kun sijoitussopimuksen ehdot ovat täyttyneet. Sijoituskoiran omistamiseen liittyy myös velvoitteita, koska sen omistajuus on toisella osapuolella. Esimerkiksi, jos omistaja haluaa, että koira käy näyttelyissä, tulee koira pitää fyysisesti hyvässä kunnossa, turkki näyttelykunnossa sekä kouluttaa koira, että sen kanssa voi mennä kehään. Koiran haltija ei ole kuitenkaan mikään ”koiranhoitaja” koiran omistajalle vaan koira on ihan aidosti perheenjäsen, ja koiran omistajuus siirtyy jossain vaiheessa haltijalle. Useimmiten haltija saa pentueen lupaavimman koiran itselleen. Kasvattajalla/omistajalla on erityinen kiinnostus koiran terveyteen, kehitykseen ja jalostuskelpoisuuteen, joten häneltä saa paljon tukea ja hyödyllistä oppia koiran kanssa elämiseen. Häneltä voi saada myös paljon apua esimerkiksi ruokintaan, näyttelyihin, koulutukseen ja terveysasioihin. Usein hän myös haluaa itse trimmata koiran, jos on trimmattava rotu – näin omistaja näkee koiraa, turkki tulee pidettyä kunnossa ja samalla saa vaihdettua kuulumisia. Kuitenkin sijoitus vaatii ehdottomasti yhteistyökykyä ja kommunikointia sekä luottamusta puolin ja toisin.
Sijoittaminen eroaa koiran yhteisomistajuudesta, joka tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että koira omistetaan kahden tai useamman ihmisen kesken. Koira on juridisesti sopimuksen mukaan tietyn prosenttiosuuden mukaisesti omistajiensa omistama. Yhteisomistajuudessa kaikilla osapuolilla on sovittuja oikeuksia ja velvollisuuksia. Kaikista kuluista, mahdollisista jalostuskäytöstä, koe- ja näyttelykäynneistä ja kenen luona koira asuu, tulee sopia yhteisomistajuudesta keskusteltaessa. Useimmiten koiran asuessa yhteisomistajuuden jonkun osapuolen luona, hän maksaa koiran ”peruskulut” eli ruokinnan ja perusrokotukset, m***a muut eläinlääkärikäynnit ja vakuutukset jne. maksetaan omistusprosentin mukaisesti. Näistä tulisi aina tehdä tarkat kirjalliset sopimukset, että mikä kuuluu kenellekin, jotta omistajille ei tulisi epäselvyyksiä/riitoja koiran elämän aikana. Yhteisomistus voi jatkua ilman tiettyä ennalta sovittua päättymistä, ellei sopimuksessa toisin määrätä.
Edellä mainittujen lisäksi voi vaihtoehtona olla jalostusoikeuden jättäminen. Käytännössä jalostusoikeuden jättäminen kasvattajalle tarkoittaa, että vaikka pentu muuttaa uuden omistajan luo, kasvattajalle jää sopimuksen perusteella oikeus käyttää sitä jalostukseen. Tällöin omistajalla on täysi omistajuus, m***a kasvattaja saa sopimuksen mukaan koiraa jalostuskäyttöön. Tästä kasvattajan tulisi antaa alennusta koiran ostohinnasta tai jo sopimusta tehdessä sopia korvauksista omistajalle. Myös näistä asioista kannattaa tehdä tarkat kirjaukset ostosopimukseen.
