25/05/2026
Ketun kanssa käytiin opiskelemassa meidän ekassa IGP1-kokeessa. Koularia ei tullut enkä sitä odottanutkaan, m***a tässäpä vähän koekertomusta muistiin itselle ja uteliaille!
🔤 Jälkeä olen rakennellut Ketulle kokonaan yksin, hitaasti m***a sen verran varmasti, että uskoin meidän siitä suoriutuvan. Pelto oli täysin erilainen kuin ne, missä ollaan päästy treenaamaan: upea, todella tiheä kasvusto pitkähköä heinää, jonka läpi oli melkein hankala kahlata. Tuuli oli melko kova. Meille osui arvonnassa jälki, johon ei saatu yhtään myötätuulisuoraa, eli koko suoritus tuli voimakkaaseen sivu- tai vastatuuleen. Kettu porskutti tuulitunnelissa välillä vähän puolihuolimattomasti ja korkealla nenällä, välillä toki ihan hienostikin. Ekasta kulmasta ajoi hiukan yli, m***a muuten pysyttiin hyvin jäljellä ja esineilmaisut sujuivat. A84.
Jäljen treenisuunnitelmat ovat selvät ja oli kiva nähdä tämä eka kokonaan palkaton jälki (tai tokihan me autolla sitten herkuteltiin, m***a ennätyspitkällä viiveellä suorituksen jälkeen).
🔤 Tottis mureni toukokuun aikana rikki, erityisesti tuolla koekentällä tehdyissä treeneissä. Joka treenissä tuli uusia virheitä ja kävi hyvin selväksi, mitä kaikkea joudun vielä rakentamaan paljon huolellisemmin, jotta kokonaisuus tulisi joskus vielä pysymään kasassa. Kokeessa nähtiin sitten sellainen pohjakosketus, josta on suunta vain ylöspäin! Arpaonni heitti meidät ekaksi paikkikseen. Ketun keskittyminen ja osaaminen oli täysin poissa ja koko suoritus oli täynnä isoja ja pieniä virheitä - osa tuttuja ja jälleen useita upouusia! Keskeyttäminen kävi mielessä useamman kerran, m***a ihmeellisesti pystyin kuitenkin ohjaajana vetämään koekaavan jotakuinkin läpi, vaikka liikkeet ja erityisesti liikkeiden välit olivat katastrofia katastrofin perään. Ja hei Kettu suoritti hypyt ja A-esteen, vaikkakaan ei malttanut odottaa niihin suorituslupaa 😅
Tottiskesä on aluillaan, treenisuunnitelmat ovat selkeät ja olivat jo ennen koetta.
🔤 Purutreenejä on päästy toukokuussa ottamaan runsaasti. C-osa sujui suunnilleen kuten treeneissäkin, ja isoimmat virheet tulivat ihan odotetusti niissä kohdissa, joiden harjoittelua ei ole viime aikoina niin painotettu. Ehkä myös tottiksen huono mielentila kummitteli vielä suorituksen alussa. Paosta eteenpäin Kettu pystyi suorittamaan omalla tasollaan, hyvä! C83. Kesällä todennäköisesti meille on tarjolla vain vähän mahdollisuuksia treenata maalimiehen kanssa, joten toiveissa olisi löytää tyttösuojeluseuraa ja tietysti treenailen teknisiä juttuja myös yksin.
Miksi menin kokeeseen, vaikka pidin koularin saamista hyvin epätodennäköisenä?
Moni tuttuni ja myös entinen minä olisi ilman muuta perunut osallistumisen kokeeseen, kun tottis ja koirakon mielentila alkoivat kokeen lähestyessä prakata - ymmärrettävästi! Nykyisellä minulla oli kuitenkin m***a syytä osallistua silkasta osallistumisen ilosta:
1️⃣ Omat kehittymistavoitteet. Koska menneisyyteen kuuluu enemmän tai vähemmän perfektionismia, mokailua ja häpeää, epäonnistumisen pelkoa, riskien välttelyä, uupumista, masentumista sekä oksettavaa suorituspelkoa ja jännittämistä, on oma henkinen kasvu ollut jo vuosia ehdoton ykköstavoitteeni. Uskalsin osallistua, vaikka epäonnistuminen oli mahdollista ja jopa todennäköistä! Oura-sormuksen mittaama resilienssi on ollut toukokuussa ylimmällä tasolla, "poikkeuksellinen", ensimmäistä kertaa koko Oura-vuosieni aikana! Koepäivän suorituksissa oli taatusti jännitystä eikä mieli ollut niin kirkas kuin kokeneemmalla kisaajalla olisi, m***a pystyin toimimaan suunnilleen koeohjeen mukaisesti. Ouran ja omankin arvioni mukaan olin koepäivänä "mukavassa lievän stressin ja palautumistilan tasapainossa"! Nämä kaikki tuntuvat itselleni henkilökohtaisesti isommilta voitoilta kuin koulutustunnukset.
2️⃣ Terve koira. Viime vuosina loukkaantuminen, sairaus, pysyvä lääkitys ja/tai kuolema ovat vieneet minulta kolme koiraa ja/tai niiden koetavoitteet tuhkana tuuleen ennen kuin ollaan päästy yhteenkään kokeeseen! Kun nyt ensimmäistä kertaa olin päässyt niin pitkälle kuin PK-kokeeseen ilmoittautuminen, ei kauheasti tehnyt mieli perua osallistumista. Ketun varpaan venähdys ja pikku saikku kuukausi ennen koetta sekä hammasmurtuman huomaaminen pari viikkoa ennen koetta vetivät tämänkin pelin jännäksi, m***a fyssarin hoidolla & luvalla ja hammaslääkärin etäkonsultaation jälkeen päästiin lopulta osallistumaan.
3️⃣ Ystävällinen koira. Koska Kettu ei ole piirun vertaa reaktiivinen eikä aggressiivinen muita koiria kohtaan, minulla oli mielestäni mahdollisuus "lähteä kokeilemaan". (Tämä on asia, jota en tekisi enkä toivo kenenkään tekevän koiria kohtaan aggressiivisen koiran kanssa. Niillä sen tottiksen, paikkiksen ja hallinnan soisi olevan priimakunnossa ennen kokeisiin lähtemistä.) Ennen koetta omat koekumppanimme olivat päässeet treenaamaan Kettu-häiriössä ja Kettu oli pysynyt paikkiksissa ja kaikki oli sujunut siltä osin hyvin.
4️⃣ Treenikaverit ja maalimiehet. Moni kannusti osallistumaan joka tapauksessa, jotta pääsisimme keräämään oppia ja kokemusta sekä "vikalistaa" - ja todella arvokkaita ne ovatkin! Mukavasta koepäivästä ja tunnelmasta kiitos Canidae ja tuomari Jani Karvonen.
⚘️ Iso kiitos kaikille Ketun maalimiehille (Juha, Otto ja Ketun pentuaikoina myös Jarmo), PosSuille, kaikille ihanille treenikavereille ja kaikille kannustaneille! On meillä yksi huikea tyyppi sponsorinakin, hämmästys ja kiitos! 🤭 Saatte vuolaammat ja henkilökohtaisemmat kiitokset tavattaessa ja lisää sitten joskus mahdollisten koularien myötä, m***a tietäkää jo nyt, että olette kultaa!
Nautitaan matkasta, mihin se viekään. ✨️
