28/09/2026
Perjantaina olimme Tintin kanssa Ypäjällä kauden viimeisissä kenttäkisoissa, Hevosopisto Autumn Eventing 80 cm.
Torstaina iltapäivästä Salmenkylästä lähtiessä satoi vettä ja koko matkan Ypäjälle satoi vettä. Päräytettiin neljän tunnin ajelun päätteeksi Tintin kanssa reippaina tyttöinä suoraan hevosurheilualueelle katselemaan kisapaikkaa ja vähän kouluaitoihin pyörähtelemään ennen kuin siirryimme majapaikkaamme Rantaselle. Montaa minuuttia en ehtinyt hevosen selässä olla, kun minulta alkoi valua veri nenästä, enkä tietystikään muistanut taskuun laittaa ainoatakaan paperia. Siinä sitten kouluaitoja paikalleen laittavilta järjestäjiltä pyysin nenäliinaa ja sain (KIITOS!), niin ei tarvinnut takaisin autolle lähteä. Naureskeltiin siinä tuppo nokassa kevennellessäni, että nyt treenataan veren maku suussa! Todellisuudessa tunnelma oli aika hyvä ja sopivan rento. Tintti pääsi kevyen treenin jälkeen takaisin traileriin odottamaan kun hain kansliasta kisanumerot ja katselin hienoisella jännityksellä sateista derby-kenttää (joka näytti kyllä oikein hyvältä!), jolle rakentui seuraavan päivän rataesterata. Derbyllä emme olleet Tintin kanssa hypänneet aiemmin, viimeeksi olen päässyt derbyllä kruisailemaan Kukan kanssa muutama vuosi sitten ja sitä ennen isäori Reisu-Juusolla aikoinaan.
Kello alkoi olla jo aika paljon kun pääsimme majoittumaan ja pimeä tuli nopeasti, niin kuin se tähän aikaan vuodesta tekee. Tätä ongelmaa ei yleensä kenttäkisojen aikaan ole. Hoidin Tintin yöpuulle ja se sai kaverikseen myös iltatreeneistään saapuvan Bonan. Sitten itsekin syömään ja nukkumaan, koska edessä oli aikainen aamu.
Kisapäivään heräsin viiden aikaan aamulla, että ehdin juoda riittävästi kahvia suoriutuakseni kohtalaisen tiukasta aamuohjelmasta. =D Kuuden aikaan lähdin tallille syöttämään Tintin ja samalla putsailin hokinreikiä ja mietin että millä hokeilla lähdetään vaihteeksi sateiseen päivään. Koska estekoe oli nurmella tällä kertaa, niin ainoa vaihtoehto oli mennä myös koulukoe hokit alla, koska yksin hevosen kanssa liikenteessä ollessa olisi tullut turhan kiire, jos olisin alkanut ruuvailla hokkeja vasta koulukokeen jälkeen. Tästä syystä en halunnut alle liian pitkiä hokkeja vaan päädyin laittamaan kannoille meidän tavalliset talvihokit. Vähän arvelutti, että riittääkö se, m***a suomenhevonen on sen verran tukevammin (lue raskaammin) "jalat maassa" kuin liitokaviommat puoliveriset, että niillä hokituksessa useimmiten less is more. Kevään Ypäjän kisoissa en laittanut hokkeja Tintille edes maastoon, kun silloin oli nurmella mentävää osuutta niin vähän. Hokkien ruuvailun jälkeen näperrettiin Tintin tukka leteille ja matkattiin kisapaikalle trailerissa, että saadaan kaikki tarpeelliset kamppeet mukaan. Oltiin mukavan ajoissa kisapaikalla ja ehdin ennen verryttelyä käydä kävelemässä rataesteradan. Se vaikutti mukavalta, ei hirvittänyt enää niin paljon. Siitä iloisin mielin sitten kouluverryttelyyn keventelemään. Tovin verkattuani tajusin että olin unohtanut pukea numeroliivin kisatakin päälle ja ei muuta kuin takaisin trailerille ja askartelemaan Tintin kanssa numeroita liiviin ja liiviä päälle...Onneksi tosiaan oltiin hyvissä ajoin paikalla. Hetki ehdittiin vielä verrytellä ja sitten päästiin radalle. Tintillä oli hyvä rento fiilis, joka ihan hetkellisesti katosi tuomaripäädyssä kun tuomari aivasti (ja pahoitteli =D ) Keventelin tällä kertaa myös radalla osan raviohjelmasta, kun niin saa nykyään tehdä ja ajattelin kokeilla, että säilyisikö siinä helpommin rennompi tunnelma. Säilyi, koska tuloksena oli meidän ennätysprosentit 68,611 ja kommenttina letkeästi ja irtonaisesti ravaava ratsu, laukkaa pitää saada vielä pyörivämmäksi edelleen. =) Varustetarkastuksen jälkeen Tintti sai ihan lyhyen puskanapostelun, joka on tärkeää suomenhevoselle aina kun mahdollista, pysyy mieli korkealla tiukemmassakin paikassa. Sitten trailerille vaihtamaan estevarusteisiin ja siirryimme jatkamaan kilpailua esteverryttelyn puolelle. Saatiin verrytellä kaikessa rauhassa ihan itseksemme, kun kenttäkisoissa monesti estekokeeseen saa saapua omaan tahtiin koulukokeen jälkeen. Lyhyen verryttelyn jälkeen lähdettiin tutustumaan siihen legendaariseen derby-kenttään! Ja olihan se nyt ihan huippua ja mahtavaa! Kerrankin en hätäillyt ja hoppuillut vaan annoin hevoselle aikaa katsella ja fiilistelin itsekin. Tässä sitä ollaan, helppo nakki, kyllä me tämä osataan! Tervehdys tuomareille, lähtömerkki ja menoksi! Sujuvaa, itsevarmaa, kivaa! Radalla oli 8 estettä ja sen verran olin riemukkaissa tunnelmissa esteen 7. jälkeen, että annoin Tintin tulla aika reippaassa tempossa kaarevan tien viimeiselle pystylle, joka oli suoraan kohti sisääntuloporttia, että siitä otimme vähän turhan vauhdikkaalla laakahypyllä puomin. Fiilis oli silti mitä mahtavin ja hymy korvissa! Loppuverryttelyksi saimme käydä kävelemässä iltapäivän maastoradan läpi. Se oli tosi kiva juttu! Tintti kyllä keskittyi katselemaan taas kaikkea muuta kuin niitä tehtäviä ja sehän se ongelma on välillä radallakin. Sitten traileriin ja tallille pesulle ja huilaamaan ja syömään päiväheinät ennen iltapäivän maastokoetta. Itsekin pidin ruokatauon ja kävin sen jälkeen vielä kävelemässä maastoradan (1379 m) ja suunnittelemassa, kuinka sen ratsastan. Iltapäivä meni yhdessä hujauksessa kun piti vielä pakata kaikki kamppeet valmiiksi kotimatkaa varten. Menin kahden maissa tallille laittamaan Tintin traileriin siksi aikaa että putsasin karsinan ja sitten taas kohti hevosurheilualuetta, maaston lähtöaika oli 15.38! Tintti alkoi olla kisapaikalla jo kuin kotonaan kun jälleen lähdettiin verryttelemään, ajatuksena oli tehdä hyvin säästeliäs verryttely, jos mitään erikoista ei ole. Oli ihanaa, kun valmentaja Kristina Lindblad pääsi tällä kertaa katsomaan meikäläisen touhujen perään verkassa. Tehtiin vain muutamat verryttelyhypyt, jotka tuntuivat ihan mahtavilta ja sain Kirpulta vielä viime hetken ohjeistuksen, mitä pitää radalla muistaa. 15.30 lähdettiin kohti maaston lähtöä odottamaan omaa vuoroa. Tintillä oli pieni symbioosi meidän jälkeen starttaavan hevosen kanssa, joka oli oman kouluratansa aikana hirnunut Tintin perään. Nyt Tintti oli sitä mieltä että hän ei voi kyllä eri suuntaan lähteä kuin hänen uusi ystävä. No, lähtölaskenta oli käynnissä ja valitettavasti Tintin oli nyt tällä kertaa pakko lähteä menemään edeltä kuitenkin, kaveri tulisi kyllä parin minuutin päästä perästä. Alku oli vähän nihkeä tästä syystä. Ensimmäiselle esteelle tuli melkein pysähdys, m***a se oli niin helppo tehtävä että yli mentiin ja saatiin sopivasti intoa jatkaa matkaa. Pari seuraavaa olikin sitten jo normaalia iloista menoa kunnes tultiin derbyn päädyssä olevalle hiekkakentälle johon ratamestari Sami Siltakorpi oli täräyttänyt oikein näkyvän VALKOISEN pöydän. Maisemia katseleva Tintti oli järkyttynyt ja pyyhkäisi viime hetkellä ohi. Uusi vauhti ja yli. Matka jatkui seuraavalle kentälle, välissä yksi risutukki ja sitten radan ehkä teknisimpään paikkaan, eli sarjalle. Muistin oman tarkan suunnitelmani olla ottamatta riskiä ja suoristamaan tietä vinoilla lähestymisillä vaan otettiin ihan selkeä kohdistus molemmista osista keskeltä yli eli kaarevalla tiellä. Toimi tähän hetkeen varmasti parhaiten, kun keskittyminen on Tintillä välillä enemmän esimerkiksi radan varrella olevissa ihmisissä ja muissa "häiriöissä" jolloin ei niin hyvin kiinnity esteeseen kuin normaalisti. Sitten matka jatkui kohti vettä ja siitä läpi polskuttaen alkoi olla jo loppusuora lähellä. Vielä viimeinen pieni este ennen kurvaamista Päivärinteeseen, jossa oli kaksi viimeistä estettä. Yhteensä radalla oli hyppyjä 12. Maaliin päästiin pienellä yliajalla 3:58. Siinä ehdittiin hetki Kirpun kanssa fiilistellä, miten kivaa oli, niin alkoi taas nenäverenvuoto urakan päätteeksi. Olin lähinnä onnellinen siitä, että vasta siinä vaiheessa! =D Kirppu otti Tintin ja kävin tukkimassa taas nenän. Sitten kaikessa rauhassa siinä Tintin kanssa käveleskeltiin, vähän naposteltiin, kehuin sen maasta taivaaseen ja vähän ylikin. Tämä oli meidän kauden paras kisa, vaikka edelleen jäi ensi kaudelle paranneltavaa. Parasta on kuitenkin se, että tehdään ja kasvetaan yhdessä koko ajan vahvemmiksi. Pesaisin hevosen trailerissa ja loimitin kotimatkalle. Pääsimme lähtemään puoli viiden jälkeen kotia kohti ja Tintti pääsi omaan karsinaan yöunille jo ennen iltayhdeksää. Minä ehätin vielä saunaan!
Kuvat kisoista Ansku Ankelo
