05/02/2025
Runebergin päivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa teille hieman julkkiskoira Ransun tapauksesta sekä löytöeläinkäytännöistä Suomessa.
Paljon parjataan sääntö-Suomea, m***a löytöeläinten suhteen mielestäni meillä on erinomaisen toimiva systeemi tässä maassa, ja sitäkin säätelee laki. Jokaisella kunnalla tulee olla löytöeläinten palvelut järjestettynä jonkun toimijan kanssa ja niistä tehdään sopimus löytöeläintoimijan sekä kunnan välillä.
Tassutarhalla käytäntö on se että löytäjän kanssa sovitaan eläimen haku tarhalle tai sen voi myös sovitusti käydä meille tuomassa. Minä tarkistan eläimeltä sirun ja mikäli sen avulla saan omistajan selville, niin olen aina suoraan yhteydessä omistajaan mahdollisimman pian. Ainoa rekisteri, joka mahdollistaa yhteydenoton koiran haltijaan välittömästi, on Ruokaviraston koirarekisteri. Tietosuojalaki on niin tiukka, että vain Ruokaviraston rekisteristä omistajan/haltijan puhelinnumero on suoraan nähtävissä kirjautumalla, koska se vaatii vahvan tunnistautumisen ja lupa tietojen tarkistamiseen on vain harvoilla ja valituilla, jotka sitä työssään tarvitsevat. Mikäli eläimeltä ei löydy sirua, tai sen avulla ei saada yhteyttä eläimen omistajaan, laitan eläimestä kuvan ja löytöpaikan tiedoksi nettisivuillemme ja omistajalla on lain mukaan 15 vuorokautta aikaa tiedustella lemmikkiään. Tuon 15 vuorokauden jälkeen, ne eläimet joita omistaja ei ole lunastanut tarhalta, siirtyvät lain mukaan Tassutarhan omistukseen ja niille on mahdollista etsiä uudet kodit.
Löytöeläin ei missään olosuhteissa ole löytäjänsä omaisuutta, aivan niin kuin ei ole löytötavaratkaan, vaan eläimistä tulee aina ilmoittaa paikalliseen löytöeläinkotiin, ja löytöeläinkodilla on velvollisuus yrittää selvittää eläimen omistaja. Kerron teille nyt Ransun tarinan löytöeläinyrittäjän näkökulmasta.
Ransusta alkoi tulla havaintoja aina silloin tällöin pitkin syksyä Facebookiin. Huomasin niitä aina silloin tällöin ja seurasin tilannetta, johonkin myös kommentoin että mikäli Ransun saa otettua talteen, niin voin hakea sen tarhalle tai sen voi tuoda meille, m***a minulla ei ole toimivaa koiraloukkua, koska sellaiselle ei ole juurikaan ollut tarvetta viimevuosina. Suurin osa loukutettavista asiakkaistani kun on kissoja ja loukuttaminen vaatii myös aina maanomistajan luvan, niitä ei siis voi aina yhden havainnon perusteella myöskään käydä sinne tänne ripottelemassa. Eläinten jäljittäminen ja niiden perässä liikkuminen eivät myöskään kuulu löytöeläinyrittäjän sopimukseen, vaan talteenotettujen eläinten nouto ja hoito ja mahdollisen omistajan selvittäminen. Kun Ransusta alkoi tulla enemmän havaintoja, niin jostain ilmestyi sen jäljille innokas porukka, joka alkoi systemaattisesti seurata koiran liikkeitä ja vaikka koira näytti vaeltavan aivan käsittämättömän laajalla alueella, niin sinnikyys palkittiin ja he saivat kuin saivatkin koiran lopulta loukutettua Lappeenrannassa, ilmeisesti eräänä tammikuisena lauantai-iltana. Hyvin tehty!
Missä sitten mentiin vikaan tämän koiran kohdalla? Sen sijaan että olisin saanut puhelinsoiton ja kyselyn että kuinka koiran kanssa menetellään, ei kuulunut mitään. Taas kyllä facebookista huomasin, että Ransu on saatu talteen, m***a ajattelin että varmaankin jossain kauempana, kun ei minulle ole tullut ilmoitusta. Ensimmäisen ilmoituksen sain vasta seuraavalla viikolla, eikä se suinkaan tullut Tassutiimiltä, joka oli vienyt koiran Kuopioon asti suoraan, vaan Kouvolan Seudun Eläinsuojelyhdistykseltä, joka halusi huolehtia, että koiran kanssa noudatetaan lakia. Vaikka koira oli tuossa vaiheessa saanut jo runsaasti julkisuutta osakseen, niin ei silti voi automaattisesti olettaa, ettei sillä voisi olla omistajaa, joka sitä kaipaa, vaan se laki, että eläintä säilytetään 15 vuorokautta löytöeläinkodin toimesta (kun tiedot antaa löytölälle, niin toki eläin voi joissain tapauksissa olla kotihoidossakin tuon ajan) koskee ihan jokaista lemmikkieläintä. Tassutiimi ei halunnut luovuttaa minulle koirasta mitään tietoja, ja tässä vaiheessa sen kiinniottoon olivat kiinnitäneet huomiota myös viranomaiset, koska koira on liikkunut niin pitkään rajapinnassa, että valvontaeläinlääkärin kuuluu tarkistaa se rabiesriskin takia ja se tulee pitää erillään muista lemmikeistä. Lopulta sekä viranomaiset että minä saimme tarvittavat tiedot koirasta, jotta se sai jäädä Kuopioon kotihoitoon ja minä laitoin tiedot omille sivuilleni. Aika iso koneisto joutui tekemään suuren määrän ylimääräistä työtä, kun koira oli viety myös Etelä-Suomen aluehallintoviraston alueelta Itä-Suomen Avin puolelle, ja Itä-Suomen aluehallintoviraston toimesta sen tarkasti virkaeläinlääkäri.
Jostain syystä Ransulle aloitettiin myös keräämään rahaa, vaikka jos sen kanssa olisi menetelty normaalin löytöeläinkäytännön mukaisesti, niin sekä sen 15 vuorokauden hoitokulut että akuutin eläinlääkärinhoidon olisi maksanut Lappeenrannan kaupunki, kuten löytöeläinsopimukseen kuuluu.
Mediassa on useasti mainittu, että Ransulla on suomalainen siru. Tämäkään ei pidä paikkaansa, vaan Ransulla on nykyaikainen, maatunnukseton siru. Totta on se, että näitä sirutietoja jää aivan liian usein rekisteröimättä, ja niin oli Ransunkin kohdalla. Suomessa kaikki koirat tulisi olla jo rekisteröitynä Ruokaviraston rekisteriin ja kissat on hyvä omistajan itse huolehtia esimerkiksi Kissaliiton rekisteriin.
Ruokaviraston rekisterin ansiosta eläinlääkärimme kuitenkin sai lopulta myös Ransun taustat selville, kun lähes saman numerosarjan koiria oli rekisteröity Viipurin koirat ryn toimesta ja pienen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että Ransu on karannut Svetogorskin koiratarhalta, jossa sillä on myös pennut, jotka ovat tulossa Suomeen kotia etsimään. Osa Ransun ystävistä on nyt jo Suomessa ja etsivät koteja Viipurin koirat ry:n kautta.
Ransun tarinaa on myös Viipurin koirien instagramissa, voit tutustua siihen oheisesta linkistä.
https://www.instagram.com/reel/DBeLMLBIUFg/?igsh=MXY1ZWtpM3Fvajdyaw==
Ransu itse on Svetogorskin tarhalle vietäessä rokotettu , sirutettu ja steriloitu, ja nyt se voi huikean seikkailunsa jälkeen asettuakin kuopiolaiseksi kotikoiraksi. Kun omistajaa ei Ransulle sen 15 vuorokauden aikana ilmottautunut, niin löytöpaikan takia se siirtyi lain mukaan siis ensin Tassutarhan omistukseen, m***a koska en ole koiraa tavannutkaan, olen luovuttanut Ransun omistajuuden Kouvolan Seudun eläinsuojeluyhdistykselle, ja koira on yhdistyksen toimesta sijoitettu siihen kotihoitopaikkaan, jossa se on nyt opiskellut kotikoiran elämää kiinnisaamisesta lähtien. Taustastaan huolimatta Ransulla on nyt kaikki hyvin ja myös viranomaiselta saatu lupa jatkaa elämää nykyisessä kodissaan. Mikäli haluat tukea Ransua sen uudessa elämässä, voit lahjoittaa varoja Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen keräystilille FI60 5750 0120 1174 61. Kseyllä on keräyksiin toistaiseksi voimassa oleva keräyslupa RA/2021/328 (myönnetty 19.3.2021) Ransun viitenumero on 20433 . Ransulle voi lahjoittaa myös MobilePay -numerolla 98106. Laita viestiin teksti Ransu.
Toivomme, että tämän julkaisun myötä Ransu saa jo siirtyä julkisuuden valokeilasta sivummalle ja keskittyä olemaan ihan vain kotikoira. Ransun seikkailu toimikoon silti esimerkkinä vielä tämän yhden, toivottavasti opettavaisen tarinan verran.
Terhi Tuuva, Löytöeläinkoti Tassutarhan yrittäjä
Sekä Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys
Julkaisua saa jakaa.
Ransun kuvan käyttämiseen tässä julkaisussa on kuvaajan lupa.
