26/02/2023
Työssäni nautojen hyvinvoinnin auditoijana Welfare Quality -protokollaa hyödyntäen, olen päässyt jo lyhyessä ajassa seuraamaan useita tunteja lehmien välisiä sosiaalisia suhteita. Mikäli agonistista käyttäytymistä, eli puskemista, jahtaamista, ylösajamista tai jopa tappelua esiintyy, käynnistyy auditoijan ajatusprosessi ja usein syy lehmien käytökseen löytyy. Lypsyrobotti ei vedä, ruokintapöytä on liian tyhjä, makuuparret eivät ole lehmille mieluisat, pihatto on liian täysi, joukossa häärää kiimainen yksilö… Tuottajan kanssa sitten pohditaan, miten tilanteen saisi navetassa rauhoittumaan ja lehmiltä turhan stressin pois.
Ja joka kerta lehmän hoivatessa lajitoveriaan nuolemalla, alkaa auditoijaa hymyilyttää. ☺️🥰
Essin (Armenta Benessi) postauksessa hyödyllistä tietoa lehmien laumadynamiikasta, kannattaa tutustua!
Lypsylehmän hyvinvointi ja käyttäytyminen osa 1: Sosiaalinen laumakäyttäytyminen
Nautojen käyttäytymistä Welfare Quality -auditoinnissa havainnoitaessa kiinnitetään huomiota moneen asiaan. Yksi niistä on hoivakäyttäytyminen ja lehmien väliset sosiaaliset suhteet.
Luonnossa naudat eivät juurikaan hyväksy laumaansa uusia jäseniä. Tuotanto-olosuhteissa lehmälaumaan tuodaan kuitenkin jatkuvasti uusia yksilöitä. Lehmien keskinäisen kanssakäymisen tarkkailu antaa tietoa siitä, millaisen vastaanoton uusi tulokas saa, miten se sopeutuu uuteen laumaansa ja millainen tunnelma laumassa ylipäätään vallitsee.
Jokaisella lehmällä on laumassa oma sosiaalinen asemansa. Laumasta tulee vakaa, kun eläinten vaihtuvuus on mahdollisimman vähäistä ja ne saavat elää useamman lypsykierron pääosin tutussa porukassa.
Vakaassa laumassa elävien yksilöiden välillä ei juurikaan esiinny aggressiota, mikäli lehmillä vain on kunnolla tilaa väistää toisiaan. Lisäksi lehmien välisistä positiivisista suhteista kertova hoivakäytös, kuten lajitoverin nuoleminen ja rapsuttelu, on runsainta silloin, kun lauma on vakaa.
Eläinten suuri vaihtuvuus ja puutteelliset resurssit, kuten tilanahtaus, sekoittavat pakkaa. Ne sekä vähentävät hoivakäyttäytymisen esiintymistä että lisäävät lajitoverin puskemisen ja ajattamisen kaltaista agonistista käytöstä. Myös sillä on vaikutusta, miten uusi jäsen tuodaan laumaan. Epätasapainoinen laumadynamiikka ja puutteellinen elinympäristö saattavat aiheuttaa lehmälaumassa myös yleistä tunnelman kiristymistä.
Lehmien välinen skisma heikentää yksilön hyvinvointia: lajitoverin jatkuva äksyily aiheuttaa stressiä ja saattaa pahimmillaan jopa estää kohteeksi joutuvan eläimen riittävän pääsyn tärkeiden resurssien, kuten ruoan, pariin.
Lehmä on laumaeläin. Oma lauma ja lajitovereiden väliset sosiaaliset suhteet ovat sen hyvinvoinnille tärkeitä. Lehmien välistä sosiaalista käyttäytymistä tarkkailemalla ja riittävät resurssit turvaamalla voidaan pyrkiä varmistamaan, että lauma kaikkine siihen kuuluvine lehmineen voi hyvin.
