24/01/2026
Hevosalalle on pesiytynyt riesa, joka kuormittaa kohtuuttomasti ja vieläpä aiheetta. Ongelma lähtee alan sisältä, ja se on saanut jatkuvasti virallisempia muotoja, jossa vaaditaan rajoittamaan hevosenpitoa, tiettyjä varusteita sekä käytännössä myös järjen käyttöä.
Joka kanavasta tulvii opastusta hevosystävällisemmästä toimintatavasta, kipuilmeistä, hevosten pidosta, ja jopa hevosten rapsutusfrekvensseistä. Oi kyllä, oikeanlainen rapsutus on alle 70x/min, ja silmänvalkuaiset eivät saa näkyä! 🫡
Hevosalan uusi jargon toistaa vastuullisuutta ja meneillään olevaa murrosta, aivan kuin suurin osa ei jo olisi miettinyt hevosten parasta omalla tahollaan. Tämä jatkuva ylätason käsitteissä vellominen vie hommasta järjen ja ilon. On surullista, että moraalista paniikkia hämmennetään isolla kauhalla alan sisältä käsin ja vielä varsin isolla näkyvyydellä. Äänensävy on olevinaan opastava, m***a wanha sanonta pätee jälleen kerran: "tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikeilla"
Mantraa hoetaan jotakuinkin näin: "Jos emme itse jatkuvasti kiristä ja esittele moraalisia vaatimuksiamme, ulkopuolinen uhka puuttuu asiaan ja vie meiltä kaiken."
❌ Oletetaan, että se mitä joku jossain tekee, on meille kaikille kohtalokasta
❌ Luodaan epämääräinen jatkuva pelko tahosta, jolle emme itse voi mitään
❌ Kyhätään tilanne josta ei ole ulospääsyä, koska lopulta mikään ei riitä niille tahoille joita "olisi syytä alkaa pelätä"
❌ Ja jos et ole samaa mieltä, olet vastuuton ja ennenkaikkea et hevosen puolella. Mikä mahtava lyömäase!
Lisääntyvät epärealistiset vaatimukset lamaavat alan osaajia ja vievät uskon tekemiseen. Jos et muuta toimivaa tapaasi, se taitaakin olla pielessä ja siitä on paras ilmoittaa johonkin. Viis siitä, että tallin arki hipoo hevosten taivasta, kyllä siitä joku virheen löytää. Moni vaihtaa alaa, moni kulkee varpaillaan, moni on nuupahtanut älyvapaiden vaatimusten alla.
‼️Missä on järki, yhteisöllisyys ja toisten osaamisen kunnioittaminen? Miksi etsitään muista virheitä, kun omassakin tekemisissä olisi kehitettävää?
Laji itsessään on jo sellainen, että sen opettelussa menee ihmisikä. Jos kaikki tämä energia menisi itsensä kehittämiseen, mitähän siitä seuraisi?