12/02/2025
Alla Unnan pennun Havun, tarina. Havun poismenon jälkeen sovimme Havun omistajan kanssa, että hän kirjoittaa Havun tarinan auki. Halusimme ehdottomasti julkaista sen. ❤️Havun muistolle.
Havu – Utujoutsin Havu 20.10.2022– 9.12.2024 ❤️
Julkaisin Havun muistokirjoituksen kaksi kuukautta sitten iltana, kun Havu ei enää ollut kotona. Havua ei voinut enää silittää, ei lenkittää eikä Havu ääntelemällä vaatinut enää huomiota. Sinä iltana lähdimme iltalenkille miehen kanssa kaksin, ilman rakasta ja tärkeää karvavauvaamme. Kirjoitan nyt Havun tarinaa. Tarinaa siitä, miksi 2 v 1 kk ikäinen, perusterveen rodun koira tuli nukuttaa uneen äärettömän nuorella iällä.
Havu tuli minulle joulun alla 2022. Pitkäaikainen haaveeni oli toteutunut ja sain elämääni ensimmäisen oman koirani. Olin valmistunut kesällä ja elelin työssäkäyvänä aikuisena yksin ja kaipasin jotain uutta elämääni. Havu täytti tämän toiveen.
Minä treenasin Havua ja Havu opetti minua. Noudatin ohjeistuksia rokotuksista ja madotuksista säntillisesti. Käytin Havua tiheään pentuna ulkona, m***a ihmettelin, kun sisäsiistiksi oppimisessa kesti. Siskoni viikkoa nuorempi pentu oli ollut jo kuukausi täysin sisäsiisti ja Havulla vahinkoja yhtä tuli, vaikka olin käyttänyt Havua ulkona tarpeilla lukuisat kerrat päivän aikana. Havulla esiintyi myös jonkin verran ajoittaista löysävatsaisuutta, m***a ajattelin sen liittyvän sopimattomiin herkkuihin tai luihin. En kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota, kun muuta poikkeavaa ei ollut.
Kesällä 2023 Havu sai jonkinlaisen, minun silmääni hetkellisen poissaolokohtauksen. Päivä oli ollut lämmin ja eläinlääkäri epäili pientä nestehukkaa sekä ensimmäisten juoksujen aikaansaamaa hormonimyrskyä nuorella koiralla. Perusverenkuva ja tulehdusarvot olivat normaalit. Eläinlääkäri antoi vaikutelman, että huolehdin turhasta. Hakeuduin parin päivän päästä uudelleen eläinlääkäriin, kun Havu joi edelleen heikosti ja oli jotenkin vaisu. Edelleenkään ei mitään. Tekstissä luki, että ensimmäiset juoksut ovat usein koiralle aika dramaattiset. Havu tokeentui ja asia unohtui. Joskus kiinnitin huomiota siihen, että Havu joi melko runsaasti, m***a luin tietoa koirien juoman veden suuresta vaihtelusta ja arvelin sen vain olevan Havulle tyypillistä.
Joulukuun 10. päivä, vuonna 2023 oli ollut varsin tavallinen. Jostain syystä nukkumaanmenoaikanani oli venähtänyt ja kello läheni yhtätoista, kun nukkumaan mennessä Havu ei tullutkaan sänkyyni vaan meni huoneen perimmäiseen nurkkaan. Tajusin, että jotain on pielessä. Laitoin valot takaisin päälle. Havu oli apaattinen, makasi vaisuna. Havun rintakehällä sydän pomppi ylös alas. Menin shokkiin ja soitin siskolleni, mitä tehdä. Olin aiemmin päivällä huomannut verisen tahran ja huomannut toisten juoksujen alkaneen. Tarkistin limakalvot ja ne olivat vaaleat. Havu ehti oksentaa juuri ennen päivystykseen lähtöä. Myöhemmin tajusin Havun olleen shokissa.
Eläinsairaalassa syke oli edelleen koholla ja limakalvot vaaleat. Havulle annettiin mm. shokkinesteytystä ja lääkkeitä. Verikokeissa maksa-arvo ALT oli voimakkaasti koholla, viitearvo 10-125 oli noussut yli 700. Ultrassa vatsaontelossa todettiin vapaata nestettä, sappirakon seinämä oli turpea, sappirakossa oli sakkaa, maksassa kirkaskaikuisuutta. Havu jäi kahdeksi yöksi teho-osastolle hoitoon. Iltaisin sain mennä katsomaan Havua. Havu tuli huoneeseen kanyyliin ja tippaan kytkettynä, iloisena nähdessään minut. Minä itkin ja toisaalta yritin pysyä vahvana Havua varten.
Kontrolliverikokeissa ALT nousi edelleen erittäin voimakkaasti, laimennettu tulos jäi hieman alle 2000. Kroonisia sairauksia poissuljettiin, mm. Addisonin tauti ja haimatulehdus. Vasen lisämunuainen todettiin pienikokoisemmaksi kuin oikea. Ruoka meni ruokintaletkun kautta. Tiistai-iltaan mennessä Havun tila oli kohentunut, maksa-arvo lähtenyt laskuun ja vointi piristynyt. Diagnoosi jäi avoimeksi, m***a anafylaksiaa epäiltiin. Pääsimme kotiin 12.12.
Havu oli ensimmäisen viikon sairaalasta kotiuduttua luonnollisesti ollut voipunut ja vatsa hiukan löysällä. Sittemmin joulun ajan vointi oli hyvä. Kontrollissa 27.12. vointi oli hyvä ja maksa-arvot olivat palautuneet normaalin rajalle. Uutta kontrollia suositeltiin parin viikon päähän. Olimme samaan aikaan helpottuneita ja säikähtäneitä siitä, että oireilun epäiltiin johtuneen myrkytyksestä. Mietimme päämme puhki mahdollisia myrkkyjä ja todennäköisyyksiä, miten Havu olisi esimerkiksi hihnalenkillä päässyt pistämään suuhun jotain epäsopivaa. Koirille myrkyllisiä aineita emme säilyttäneet kotona siten, että Havu olisi niihin vahingossakaan voinut päästä käsiksi. Helpotus asia oli sinällään, että vaikutelma oli akuutista, ei kroonisesta ongelmasta. Siivosin kotini useaan kertaan, pesin Havun leluja, josko niistä olisi jostain irronnut jotain kemikaalia ja heitin varmuuden vuoksi turvallisinakin pidettyjä viherkasveja roskiin. Lisäravinteen Epaton antamista jatkoimme ohjeen mukaan.
Kontrolliin emme päässeet, sillä Havu alkoi äkillisesti oksennella muutamaa päivää myöhemmin 2.1. Vointi oli ollut hyvä eikä tilan pahenemista ollut ollut merkkejä. Havu oli työpäivän aikana tullut voimakkaan pahoinvointiseksi ja juonut valtavasti. Verenkuvassa todettiin lievä eosionofilia, minkä epäiltiin johtuvan allergisesta reaktiosta tai loistartunnasta. ALAT oli jälleen voimakkaasti koholla, 1578, vaikka se oli vain muutamaa päivää aiemmin ollut käytännössä normaali. Lisätutkimuksia tehtiin, mm. punkkivälitteiset sairaudet poissuljettiin eikä mitään löydetty. Havu jäi teholle odottamaan operaatiota maksan koepalojen ottamiseksi. Maksassa ei todettu silmämääräisesti poikkeavaa, lähinnä sappirakon seinämä oli paksuuntunut.
Havu kotiutui opiaattikipulääkkeiden turvin. Epäilimme tässä kohtaa ympäristöön liittyvää tekijää oireilun taustalla, sillä aiempi oireilun syy liitettiin akuuttiin myrkytykseen. Palasimme eläinsairaalasta tämän vuoksi mieheni kotiin toiselle puolelle kaupunkia. Kyselin mahdollista rotanmyrkkyhavainnoista asuinalueeni facebook-ryhmissä, m***a havaintoja ei ollut.
Patologin vastauksessa maksan koepalassa todettiin mm. kohtalaisesta voimakkaaseen vaihteleva krooninen eosinofiilinen portalinen hepatiitti ja selkeä hepatosyyttivaurio. Eosinofilian todettiin voivan ”liittyä loisinfektioon, yleistyneeseen eosinofiiliseen syndroomaan, trimetopriimi-sulfa lääkeainereaktioon, m***a myös olla yksi kroonisen hepatiitin muoto”. Kuparin määritystä suositeltiin sen ylittäessä raja-arvon; lopullinen määritys tehtiin Yhdysvalloissa Viikin lähetteellä ja jäi ns. harmaalle alueelle eikä viitteitä kuparinkertymäsairauteen tullut.
Pyysimme Veteristä lähetteen Viikin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Olimme pettyneet siihen, että sisätautiosaamista ei tuntunut lähisairaalassamme juurikaan olevan. Saimme usein vastaukseksi olan pyörittelyjä ja ”en tiedä” -vastauksia. Pääsimme Viikin tutkimuksiin 16.1. ALAT oli jälleen laskenut, m***a AFOS oli lievästi koholla, samoin urea. Diagnoosilistassa todettiin maksan muutokset ja toistuvasti voimakkaasti noussut ALAT, lievä ajoittainen ohutsuoliperäinen ripuli ja ajoittainen lisääntynyt juominen. Sisäloisinfektiot poissuljettiin käynnin jälkeen tehtävillä näytteillä. Osa verikokeiden tuloksista valmistui vasta myöhemmin ja niitä sain pyytää itse minulle lähetettäväksi kirjallisena. Eliminaatiodieettiä suositeltiin hydrolysoidulla ruoalla (RC Medium vaihto RC Anallergeniciin), jonka jälkeen olisi ollut tarkoitus tehdä kerralla paluu kaikkiin vanhoihin ruokiin sen näkemiseksi, reagoiko Havu johonkin ruoka-aineeseen. Tämä kuulosti mielestäni suoraan sanottuna hullulta, kun tässä kohtaa epäilys oireiden aiheuttajasta oli muuttunut myrkytyksestä ruoka-aineyliherkkyyteen. Myös maksan tukiravinne Epato suositeltiin jättämään tauolle.
Seuraavalla käynnillä 6.2. tähystettiin mahalaukku ja pohjukaissuoli sekä otettiin pernasta ohutneulanäyte. Tulosten luvattiin valmistuvan 1-2 viikon aikana, jäin odottamaan ja kyselin vastauksia 19.2. Sain eläinlääkäriltä puhelun ja myöhemmin pyynnöstäni sähköposti hoitosuunnitelmasta. Eosinofiliaan viittaavaa ei todettu eikä näytteistä selvinnyt mitään uutta. Maksa-arvojen kontrollia suositeltiin 1kk kuluttua Epaton lopettamisesta ja mikäli arvot olisivat normaalit, voitaisiin palata tavalliseen ruokaan ilman muita herkkuja ja luita. Oireilun syy oli edelleen auki. Hoitosuunnitelmassa mainittiin, että mikäli maksa-arvot ovat kontrollissa koholla, aloitetaan immunosupressiivinen hoito suun kautta siklosporiinilla. Reseptiä, lääkkeen annostusta tai tarkempia tietoja ei kerrottu. Virallisiin papereihin hoitosuunnitelmaa ei myöskään tullut kirjatuksi eikä se tämän vuoksi päätynyt Veteriin toimitettuihin papereihin.
Olin jälleen yhteydessä Viikkiin ja minulle sanottiin, että voimme jatkaa hoitoa omalla eläinlääkärillä, vaikka aiemmassa puhelussa eläinlääkäri oli antanut ymmärtää hoidon ja tutkimusten olevan parempi suorittaa Viikissä, koska oireilun syy on edelleen avoin. Sain ajan kontrolliin maaliskuulle. Kontrollissa vointi ja maksa-arvot olivat hyvät. Ainoa vaiva oli voimakas valeraskaus, mikä aiheutti Havulle myös ruokahaluttomuutta. Ruokana oli edelleen RC Anallergenic, sillä pelkäsimme uutta oireilua vanhan ruoan aloittamisen myötä. Sterilisaatiota suositeltiin, sillä kohtauksia oli tullut juoksujen alkamisaikaan.
Kevät kului, taisin olla melkoisen stressaantunut Havusta, vaikka vointi oli ollut jonkin aikaa parempi. Kartoitimme eläinlääkärillä punkkilääkityksiä maksasairaustausta huomioiden. Vointi oli ollut hyvä eikä kroonista sairautta ollut todettu. Eläinlääkäri suositteli valeluliuosta, jonka saisi tarvittaessa pesemällä pois. Pääsiäisen alla annoimme liuoksen niskaan ja seuraavana aamuna, vieraillessamme pääsiäisenä äidilläni, Havu oli shokissa. Tällä kertaa lähin eläinsairaala oli lähes vuorokauden ympäri päivystävä Seinäjoen Evidensia. Havu oli jälleen tipassa päivän tai pari. Havu jäi kokonaiseksi päiväksi tippaan ja iltaisin kävimme Havua katsomassa. Vierailumme aikana Havu vasta suostui syömään nappulaa kädestä syötettynä.
Vointi sahasi. Havu oli parhaimmillaan viikkoja täysin hyvässä kunnossa, jopa 1,5 kuukauden ajan. Kunnes. Kunnes koitti jälleen päivä, että Havu oksenteli, meni vaisuksi ja sairaaksi. Jossain kohtaa kevättä tai kesää hoidimme sairasteluja pitkälti kotona antamalla samaa kuin eläinsairaalassa annettavaa asetyylikysteiini-lisäravinnetta maksalle, Cereniaa pahoinvointiin, e-vitamiinia ja sinkkiä maksan tueksi. Milloin heitimme RC Anallergenic nappuloita maahan yksi kerrallaan, jotta Havu pitkittyneissä valeraskausoireissa söisi edes jotain. Milloin jauhoimme nappulat blenderillä jauhoksi ja teimme niistä ”smoothieta” veteen sekoitettuna. Mitään herkkuja, luita, makupaloja emme edelleenkään antaneet Havulle. Lenkillä oli haastavia hetkiä toisten koirien ohituksissa, kun herkkuja ei saanut antaa. Närästystä oli ja siihen jonkin aikaa auttoikin närästyslääke, kunnes se aiheutti vaahtomaista oksentelua.
Kesä sujui kohtalaisen hyvin, pääsimme kuin pääsimmekin Inarin Lappiin poromaille viikon reissuun Havun kanssa. Myös tähystyssterilisaatio onnistui nukutuksineen hyvin 1.7. Alkusyksynä oksenteluita oli jälleen tiheämmin, samoin välillä tuli yllättäviä pissavahinkoja, vaikka ulkona olisi käyty juuri tunnin sisälläkin. Maksa-arvoja välillä tutkittiin, m***a ne eivät tuntuneet korreloivan voinnin kanssa.
Jossain kohtaa kesää kuitenkin pyysimme Veteriä konsultoimaan kortisonihoidon mahdollisuudesta, mistä oli jossain kohtaa mainittu ohimennen, papereista en siitä tietoa löytänyt. Kortisonihoitoa ei kuitenkaan suositeltu ja Havulla ei uskottu edes olevan varsinaista maksasairautta vaan oireilun arveltiin liittyvän johonkin ulkoiseen tekijään. Olimme turhautuneita, sillä olimme jo useasti miettineet kaikki mahdolliset ympäristön tekijät oireiluun liittyen ja muuttaneet eri ympäristöön emmekä käyttäneet lääkityksiä tai voiteita, joita Havu voisi päästä iholta nuolemaan. Lenkillä seurasimme tarkasti, ettei Havu syö mitään. Antihistamiinia suositeltiin kokeiltavaksi.
Samoihin aikoihin olimme olleet yhteydessä koirien ravitsemusneuvojaan, jolla oli kokemusta myös maksasairaista koirista. Närästystä oli paljon eivätkä lääkkeet tai korkeampi ruoka-astia auttanut siihen. Ravitsemusneuvoja suositteli kananrasva-höyhenjauhoruoan eli RC Anallegenicin poisjättöä ja korvaamista kotiruoalla vitamiineineen. Ruoka oli pitkään uunissa haudutettua riisipuuroa ja keitettyä kanaa. Kotiruoka oli Havulle ennenkin maistunut toisen sairaalareissun jälkeen, kun keitin tieteellisten artikkelien mukaisesti Havulle riisiä, kanaa, seitiä ja herneitäkin. Kotiruoan aikana vointi oli myös aiemmin kohentunut, joten uskalsimme lähteä kokeiluun. Alkuun tuntui menevän hyvin, oksennukset harventuivat ja silloin vointi myös pysyi aiempaa parempana. Havu ei mennyt shokkiin, kuten useasti aiemmin. Päädyimme, että emme aloita setiritsiiniä, antihistamiinia samaan aikaan ruokakokeilun kanssa. Myös tieto setiritsiinin, kuten lähes minkä tahansa muunkin lääkeaineen maksatoksisuudesta tuntui vieroksuttavalta vaihtoehdolta jo valmiiksi maksasairaalla koiralla, jolle sitä oli suositeltu pitkällisten konsultaatioiden ja selvitysten jälkeen: pohdimme miksei sitä olisi suositeltu jo aiemmin, jos siitä varmasti olisi apua?
Loppusyksystä 2024 Havun vointi alkoi heikentyä. Oksenteluja alkoi tulla harva se viikko, joskus kaksikin kertaa viikossa ja sitten taas saattoi olla parin viikon tauko. Verikokeissa kävimme viimeisen kerran 20.11. Havu oli oksentanut samana päivänä, m***a vointi oli pirteä ja tilanne vaikutti rauhalliselta. Maksa-arvot ALT, ALKP ja GGT olivat korkeampia kuin ikinä ennen. ALT oli vajaat 2400, ALKP hurjat 764 ja GGT 39. Muita muutoksia ei ollut. Olimme järkyttyneitä.
Kerroin, jälleen, en tiedä kuinka monennetta kertaa työkavereilleni kahvihuoneessa Havun voinnista itku silmässä ja pala kurkussa. Läheinen työkaverini totesi, etten saa suuttua, m***a hänen täytyy kysyä. Kiperää kysymystä, että olinko ikinä miettinyt. Olinhan minä miettinyt ja useasti pelännyt, että Havu menehtyy hoidosta huolimatta, m***a en ollut sitä taas hetkeen miettinyt. Pureksin asiaa päivän. Kysyin tukea läheisiltäni ja Havun kasvattajalta, Utujoutsin kennelin lämpimältä Tainalta, jolta sain tukea Havun koko elämän ajan ja sen jälkeenkin. Soitin työpäivän jälkeen kotieutanasioita tekevällä eläinlääkärille ja vaivoin itkun keskeltä sain asiani kerrottua. Teimme mieheni kanssa päätöksen Havun parasta ajatellen joulukuun alussa 2024. Päätös oli todella vaikea, sillä rankoista sairasteluista huolimatta hyviä päiviä oli edelleen nähdäksemme enemmän kuin huonoja, m***a emmehän me Havun todellista vointia voineet tietää.
Itsenäisyyspäivän vuoksi viikonloppu oli kolmipäiväinen. Valmistelimme Havun lähtöä. Ennen kaikkea yritimme tarjota Havulle parhaat viimeiset päivät. Kävimme suosikkimetsissä, purolla ja maalla haistelemassa peuran jälkiä. Varoimme kuitenkin rasittamista Havua liikaa, jotta shokkia ja akuuttia tilannetta ei ehtisi enää tulla. Kävimme vielä viimeisenä aamuna koirametsässä ja sen jälkeen odotimme ja pelkäsimme eläinlääkärin soittoa ja tuloa meille kotiin. Havu sai lähteä rakastamiensa perheenjäsenten kanssa rauhallisesti kotona. Sen jälkeen tuli hiljaisuus ja valtava suru.
Havu lepää nyt rakastamillaan peuramailla maalla. Ikävä ja suru on valtava. Ainoana lohtuna on se, että Havun ei tarvitse enää olla kipeä tai sairastaa❤️
Kiitos jos jaksoit lukea Havun tarinan tänne asti tai edes osittain. Kiitos myös jo aiemmin saamastani tuesta täältä ryhmästä. Toivon myös tarinasta olevan mahdollisesti jollekin joskus apua, vaikka tällaista tarinaa ei kenellekään soisi. Havun tarina on myös mielestäni tarina eläinlääkärihoidon pirstaleisuudesta, kun vaihtuvuus on suurta, aika rajallista eikä aikaa paneutua ole. Tieto ei aina kulje taholta toiselle tai edes tule saman lääkäriaseman kirjoihin ja kansiin, vaikka omistaja kuinka kerää paperit yhteen kansioon, skannaa niitä ja lähettää etukäteen hoitaville tahoille. Kohtaamiset ovat olleet lämpimiä eläinsairaanhoidossa, vaikka vastauksia ei useinkaan osattu antaa.
