09/08/2025
Hyvä artikkeli!
Ennen vanhaan luultiin, että hevoslaumassa on yksi autoritäärinen johtaja, joka määrää kaikesta ja jota muut väistävät kaikissa tilanteissa. Sitten tuli paljon uutta tutkimusta ja alettiin ymmärtää, että hevoslauman sosiaaliset suhteet ovatkin paljon monimuotoisempia. Johtajuutta jaetaan, ja myös resursseihin liittyvät arvojärjestykset voivat joustaa ja vaihdella.
Kun maailma (tässäkin asiassa) osoittautui monimutkaiseksi, osa ihmisistä alkoi kokea, ettei hevosten johtajuuskysymyksistä voi puhua ollenkaan. Itse taas ajattelen, että päinvastoin. Nythän laumojen johtajuuskuvioita juuri on mielenkiintoista tarkkailla, kun aletaan vähitellen tajuta, mikä huikea kirjo niissä voi olla!
Tutkimuksissa johtajuutta on arvioitu esimerkiksi sillä perusteella, kuka hevosista aloittaa lauman liikkeen. Villihevoslaumoissa tämä voi olla kuka tahansa yksilö ja vaihdella tilanteiden mukaan. Vahvatahtoinen yksilö, jota muut mieluusti väistävät, voi siis hyvin seurata heikompitahtoisen perässä, eikä siinä ole hevosille mitään outoa. Tämä näkyy hyvin meidänkin hevosporukassamme. Ulla, joka on vasta nuori eikä muuten nauti laumassa mitään erityistä luottoasemaa, on usein ensimmäinen, joka haluaa laitumelta ötökkäsuojaan. Niinpä koko sakki nähdään usein kulkemassa Ullan perässä. Laitumen suuntaan taas mennään usein Klaidan vanavedessä - Klaida kun välittää ötököistä vähiten ja ruoasta eniten.
Johtajuutta voi arvioida myös sen mukaan, kehen yksilöön muut hevoset turvaavat jännittävissä tilanteissa. Tämäkin voi vaihdella tilanteen mukaan, m***a meidän porukassamme ehdoton turvahahmo on Luna. Jos Luna sanoo, että tuonne ei mennä, kukaan ei taatusti mene. Mitä hurjempi paikka, sitä tiiviimmin kaikki kerääntyvät Lunan lähelle ja odottavat Lunan ohjeita.
Sitten ovat vielä erikseen resursseihin liittyvät etuoikeus- ja väistämiskysymykset. Nämä on tärkeä tunnistaa, jos aikoo viettää aikaa hevoslauman kanssa, m***a yhtälailla on tärkeä tajuta, että myös ne vaihtelevat - ja voivat joko liittyä tai olla liittymättä edellisiin kohtiin. Meillä vahvatahtoinen Luna saa valita parhaat heinäkasat ja lepopaikat, ja jos Luna sanoo, että väistäkää, kaikki todellakin väistävät. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. Edesmennyt Ripa, jolla noin muuten ei ollut yhtään minkäänlaisia johtajaominaisuuksia, oli eläessään meillä aivan ehdoton resurssienhaltija. Myös Luna väisti Ripaa täysin kyselemättä. Luna on myös joustava sen mukaan, mikä ja minkä arvoinen resurssi on kyseessä. Jos täti on erehtynyt laittamaan Lunan herkkumössöön suolaa, yäk, Mella saa ihan vapaasti varastaa sen.
Tämä kaikki monimutkaisuus on oikeastaan meille ihmisille ihan tuttua, jos vain haluamme sen nähdä. Myös meillä on nimittäin jaettua johtajuutta. Käytännössä kaikissa muissa yhteisöissä kuin armeijassa me otamme sujuvasti vastuuta joissakin tilanteissa ja annamme sitä toisille toisissa tilanteissa. Kukaan järkevä ihminen ei yritä olla johtaja aina ja kaikessa, vaan fiksuun ihmisenä olemiseen kuuluu taito sekä ohjata muita että olla ohjattavana.
Yhtä aikaa ihmeellistä ja ei yhtään ihmeellistä!
