19/04/2023
Aika aikaa kutakin, kutakin aikaa aikansa. Nyt on Vagabond's-kasvatuksen aika tullut päätökseensä. Aika päätöshän tuo oli tehtäväksi, m***a vuotta sitä sai pyöritellä ja jahkata. Taustalla ei siis ole mitään äkkinäisiä syitä, vaan pohdintaa siitä, mitä harrastukselta saa ja paljonko sille antaa, ja mihin rajallisen aikansa haluaa käyttää. Ja sekin, että kauanko lapsille (nyt 9 ja 11 v.) voi perustella, ettei omia huoneita nyt vain saa, koska rotat? 🤔
Rakkaudesta lajiin (pun intended) olen tehnyt tätä hommaa jo pitkään, ekat poikaset syntyivät jo 1996 tai 1997. Alkutaival oli ihan räpiköintiä, kun nyybin ekat tietolähteet olivat Gisela Bullan legendaarisen huono Rotat-kirja sekä onneksi myös Outi Pauliina Salon opus Kesyrotat. Netti teki tietolähteenä vasta tuloaan, m***a oi miten se sitten laajensikin rottailijan maailmaa!
Kokeneempien kasvattajien apu oli aivan korvaamatonta. Ekojen rottieni kasvattaja Marko Majuri varmasti jo ihan hermostui hoitoon liittyviin kyselyihini. 😅 Ja siunatulla kärsivällisyydellä etenkin Sue Salminen opasti minua kasvatuksen ja genetiikan saloihin ja yritti saada näkemään, mihin asioihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Muistan mm. Suelta kirjeen, johon hän oli raapustanut piiitkästi todennäköisyyksiä yhdistelmän X + Y jälkeläisistä. Kyllä, me kirjoitettiin vielä kirjeitä. 😁
Muut harrastajat ja kasvattajat ovat kaikkinainensa olleet tärkeä osa harrastusta, sen iloa ja yhteistyötä. Kasvatuksellisesti erityisen tärkeitä rottaloita ovat olleet alkutaipaleelta Siimis ja Mustaf's, myöhemmin Sanders, loppumatkasta Manalan. Moneen muuhunkin suuntaan yhteistyötä on tehty, m***a hyvää sijoittikotia ollut ja m***a hyvää tyyppiä jäänyt lähtemättömästi mieleen.
Jyväskylän paikallisen rottailun, yhdistystoiminnan ja näyttelymatkojen mielekkyyden kannalta tärkeitä ihmisiä ovat olleet vuosien varrella mm. Liisa Mikkola, Hanna Laukkanen, Elina Pettersson, Leena Oksanen, Jenna Häyrinen, Piia Niemelä ja Susanna Jousa (vaikka muutaman tägäys ei onnistunut).
Kasvatuksen jatkumisesta näinkin pitkään on annettava erityiskiitos parille: maailman paras lomahoitaja Saija Paldanius ja täydellisen yhdistelmän perseelle potkimista ja kannattelua hallitseva Tara Westerlund, joka jopa teki puolestani rekkareita, kun en vain ehtinyt enkä jaksanut ja olin tosi lähellä lyödä hanskat tiskiin. Tara antoi lisähappea pahimman yli ja pari vuotta lisäaikaa. Jos et vielä itse tiennyt tätä, niin nyt tiedät. 🙏
Ja tietenkin ne rotat! Sehän se juttu on just ollut, niin hienoja otuksia. ♥️ Paitsi kun huomasi, että riittävä seurustelu alkoi olla velvollisuus, rottala työleiri ja uuden poikueen kaivelu pesästä "ihan kivaa" sen sijaan, että olisi jo m***a viikkoa miettinyt täpinöissään, että tuleekohan sieltä nyt Just Se Yksi mitä olet niin odottanut... oli aika vetää johtopäätöksiä.
Meillä on edelleen muutama lauma rottia, m***a aikuisiakin on lähtenyt eläkekoteihin ja poikasia on syntynyt viimeksi viime vuoden puolella. Vielä en uskalla sanoa, jääkö meille jatkossa lemmikkirottia vai ei tai vieläkö joskus joku poikue saattaisi syntyä, m***a Vagabond's Rattery as we know it is no more.
Pitääkö lippu korkealla ja rakastakaa rottianne. 🥰 Jos kasvatatte niitä, tehkää hyviä valintoja ja yhteistyötä, älkää pitäkö liikaa kiirettä ja opetelkaa ne genetiikan perusteet. 😎 Kohdelkaa toisianne hyvin. Kiitos kaikesta. ♥️🐭
