Eläinlääkäri Anne Myller

04/06/2026

Behaviour at the Beach -kurssin puoliväli ylitetty ja en voi kuin ihmetellä sitä tietomäärää, jonka olen viime viikkoina imenyt itseeni. Sen sulattelussa ja sovittamisessa omaan ajatusmaailmaani ja praktiikkatyöhön menee varmasti viikkoja tai kuukausia. Yritän muotoilla uusia ajatuksia myös postauksiksi tänne pikkuhiljaa, m***a varmasti se vie aikansa.

Kiitokset myös ihanalle työnantajalleni, joka mahdollisti matkan. Sorvin ääreen palaan taas 11.6. alkaen.

24/05/2026

Ensimmäinen opintoviikko Kanadassa takana ja kaksi edessä. Päivät yliopistolla olivat pitkiä ja pää täyttyi uudesta tiedosta sekä ideoista niin kovin, että kaiken sulattelu vie vielä pitkän tovin. Koen olevani onnekas päästessäni kiertämään maailmaa ja oppimaan uutta suoraan alan huipuilta.

10/05/2026

Taidenäyttelyt eläinklinikalla

Tämän vuoden aikana Kirrin Soinnussa on näkynyt eläinaiheista taidetta seinillä. Olen edelleen lääpälläni tähän nerokkaaseen ideaan, jossa kaikki voittavat: Asiakkaat ja henkilökunta pääsevät nauttimaan taiteesta, jonka ääreen muuten ei tulisi pysähdyttyä. Toivottavasti teosten katselu lievittää edes vähän stressiä ja huolta, joita eläinlääkärikäynteihin usein liittyy. Samalla paikallinen taiteilija saa näkyvyyttä töilleen. Jos näytillä olevat teokset ovat myynnissä, lahjoitetaan näyttelyn kautta myytyjen teosten provisiot hyväntekeväisyyteen. Kaikin puolin hyvän mielen toimintaa siis.

Miksikö jaan tämän tiedon lukijoilleni? Pääasiassa herätelläkseni ajatusta, ettei eläinlääkäritoiminnan tarvitse olla niin tiukasti rajattua tai puhtaasti kaupallista kuin usein ajatellaan. Monessa maassa klinikoiden tiloissa järjestetään pentukursseja ja muuta mukavaa toimintaa, mikä on fear free -näkökulmasta loistava asia. Klinikan ei pitäisi olla pelottava paikka sen enempää lemmikeille kuin omistajillekaan!

Toukokuun ajan esillä on Kirrin Soinnun kolmas taidenäyttely, josta napsaisin oheisen kuvan työpäivän lomassa. Tällä kertaa ihastellaan Kirsi Rautiaisen töitä.

04/05/2026

Vihlooko koiran hammasta?

Koirien hammaslohkeamat ovat todella yleisiä. Tutkimusten mukaan noin joka neljänneltä tai viidenneltä koiralla on murtunut hammas. Yleisin syy hampaiden lohkeamisille lienee kovien esineiden tai luiden pureskelu, m***a hammas voi hajota myös kolahtaessaan aidantolppaan tai häkin kalteriin.

Hampaan uloin kerros on kiille, joka on elimistön kovinta materiaalia. Sen tehtävä on suojata hampaan alempia osia kulumiselta, lämpötilan vaihtelulta, lialta ja taudinaiheuttajilta. Hieman yllättäen koiran kiille on huomattavasti ihmishampaan kiillekerrosta ohuempi, vain 0,1-1,0 mm koiran ja hampaan koosta riippuen. Ihmishampaan kiille on tyypillisesti 2-4 mm paksuinen, eli moninkertaisesti koiran kiillettä vankempi.

Kiilteen alla sijaitsee pehmeämpi hammasluu, jota oheinen kuva esittää. Kuva on otettu elektronimikroskoopilla, joten siinä näkyy hienosti hammasluun huokoinen rakenne. Jokaisella neliömillimetrillä hammasluuta on huimat 50 000 tubulusta, eli ohutta onkaloa kohti hampaan ydintä.

Hampaan sisin kerros on ydin, jossa hampaan hermot ja verisuonet asustavat. Jos hampaan lohkeama yltää ytimeen asti, vihloo hermojen paljastuminen turkaisesti. Lisäksi halkeaman kautta hampaan ytimeen keräytyvät bakteerit voivat edetä leukaluuhun ja verenkierron kautta myös muualle elimistöön. Pahimmillaan haljennut hammas voikin johtaa verenmyrkytykseen, sydänlihastulehdukseen tai moniniveltulehdukseen. Mielenkiintoisena knoppina mainittakoon, että ihmispotilaat passitetaan yleensä hammashoitoon ennen suuria lääketieteellisiä toimenpiteitä, jotta leikkauskohdan tulehdusriki saadaan minimoitua.

Ytimeen asti haljennut hammas vaatii pikaista hoitoa. Perinteinen ja usein huolettomin vaihtoehto on koko hampaan poistaminen, m***a uudempana vaihtoehtona myös eläinlääketieteessä tehdään juurihoitoja ja pulpa-amputaatioita, joilla hampaan poistamiselta vältytään.

Tilanne käy hieman mutkikkaammaksi, jos lohkeama yltää hammasluuhun, m***a ei ytimeen asti. Silloin kokonaisuuden arviointi vaatii röntgenkuvausta, koska puolet hampaasta sijaitsee ikenen alla piilossa. Jos lohkeama yltää ienrajan alapuolelle, hampaan juuri on murtunut tai leukaluussa näkyy tulehdukseen viittaavia muutoksia, tulee murtunut hammas poistaa. Muussa tapauksessa tilannetta jäädään yleensä seuraamaan.

Kuten mainitsin aiemmin, on hammasluu huokoista, eli siinä on valtava määrä bakteerin mentäviä kanavia suoraan hampaan ytimeen. Siksi lohjennut hammas on normaalia alttiimpi tulehtumaan vielä pitkän ajan päästä halkeaman synnystä. Ei ole lainkaan poikkeuksellista, että haljenneen hampaan juuren ympärille leukaluuhun muodostuu ajan saatossa kipeä paise, joka voi puhjeta posken tai ikenen läpi. Lisäksi on todennäköistä, että hammas vihloo jo ennen tulehtumistaan, sillä koiran hammasluussa tubuluksia sijaitsee paljon tiheämmässä kuin ihmisellä.

Ihmispotilaat voivat kertoa, miltä haljennut hammas tuntuu. Monet kuvailevat kylmän ja kuuman ruoan tai juoman, sekä paineen ja ilmavirran vihlovan ikävästi. Ongelma voidaan ratkaista pinnoituksella, jossa paljastunut hammasluu päällystetään tubulukset tukkivalla aineella. Silloin yhteys ulkomaailman ja ja ytimen välillä katkeaa ja ydin pysyy jälleen suojattuna sekä bakteereilta että ikäviltä tuntemuksilta.

Eläinlääkintään hampaiden pinnoitukset ja paikkaukset saapuivat ihmispuolta myöhemmin, m***a ne ovat yleistyneet ilahduttavasti viime aikoina. Toimenpide on verrattain nopea ja edullinen suorittaa hammashoidon yhteydessä, jos klinikalla on välineistö ja osaaminen sen tekemiseen. On siis parempi pinnoittaa lohjennut hammas heti vahingon havaitsemisen jälkeen kuin odotella sen tulehtumista.

Iloitsen kovasti, etteivät eläinten hammashoidot ole enää pelkkää tulipalojen samm***amista siinä vaiheessa, kun tulehtunut hammas puskee märkäeritettä tai puoli hampaistoa heiluu vuosia jatkuneen tulehduksen jäljiltä. Edelleen monen lemmikin suussa muhii haisevia yllätyksiä, m***a enenevässä määrin hammashoidossa käy myös suustaan hyväkuntoisia eläimiä, joiden hampaita hoidetaan säännöllisesti. Toivottavasti myös me eläinlääkärit voimme keskittyä koko ajan suuremmalta osin ennaltaehkäisevään hammashoitoon ja vähemmän hampaanpoistoihin!

24/04/2026

Eilen osallistuin vaihteeksi liveluennolle pääkaupunkiseudulla, kun Ann-Helena Hokkanen puhui eläinlääkäreille pitkään jatkuvan kivun hoidosta. Samalla havahduin, kuinka luentojen seuraaminen on käynyt viime vuosina yksinäiseksi, sillä lähes kaikki koulutukset järjestetään nykyään etänä ja usein ne voi myös katsoa tallenteelta itselle sopivaan aikaan. Etäopiskelu on kätevää ja avaa monia ovia, m***a olipas kiva tavata vaihteeksi kollegoita kasvotusten!

Tänään alkoi kolmipäiväinen Chronic Pain Symposium 2026, joten loppuviikko kulunee jälleen tietokoneen ääressä. Luvassa on timanttinen setti maailman parhailta asiantuntijoilta, vaikka vuorovaikutteisuus ja inspiroivat taukokeskustelut jäävätkin kotisohvalla istuessa vähemmälle.

19/04/2026

Naskalihampaat kitalaessa

Kaikki koiranpennun kanssa eläneet tietävät, kuinka terävät pennun maitohampaat osaavat olla. Niiden pureutuminen käteen sattuu, vaikkei puruvoima suuri olekaan. Onneksi pennut oppivat ajan myötä säätelemään, mihin kaikkeen naskalit saa upottaa, ja milloin on parempi pitää hampaat kauempana kohteesta.

Naskalihampaat voivat satuttaa myös pentua itseään, sillä alakulmahampaiden osuminen yläikeneen tai kitalakeen on sangen yleinen ongelma. Vaiva voi johtua joko liian lyhyestä tai kapeasta alaleuasta, tai hampaiden väärästä asennosta oikean kokoisessa leuassa. Syystä riippumatta neulanterävä hampaan kärki painaa herkkää ientä tai kitalakea aiheuttaen kipua jokaisella kontaktilla.

Jos et usko ikenen olevan herkkä paikka, kokeile painaa omaa ientäsi neulalla tai muulla terävällä esineellä. Tuntemus lienee sama pennulla, vaikka se ei osaa valittaa ongelmastaan. Ajan myötä kitalakeen muotoutuu hampaan kärjen kokoinen kuoppa, kun pehmytkudos vetäytyy sitä painavan hampaan tieltä. Ikävimmillään kuoppaan kertyy likaa ja ruokaa, mikä aiheuttaa tulehduksen alueelle. Turha lienee sanoa myös tulehtuneen ikenen aiheuttavan kipua, vaikkei eloisa pentu jää asiaa valittamaan.

Pennun purenta tarkastetaan eläinlääkärissä rokotusten yhteydessä. Jos hampaat painavat ikeneen tai kitalakeen, suosittelee eläinlääkäri väärin asettuneiden maitohampaiden poistoa. Se lopettaa kivun, sekä antaa kudokselle mahdollisuuden parantua, ja pysyville hampaille tilaa asettua toivotulla tavalla. Monesti purentavirhe korjaantuukin pennun kasvaessa, eikä muita toimenpiteitä tarvita.

Toisinaan omistajat vastustavat ikeneen painavien hampaiden poistoa, koska ne kuitenkin irtoavat muutaman kuukauden kuluessa. Valitettavan usein pennun omistajat myös peruvat varaamansa hampaanpoistoajan juteltuaan kasvattajan kanssa, jos kasvattaja leimaa toimenpiteen eläinlääkäreiden keksimäksi rahastuskeinoksi.

On totta, että monen pennun purenta korjaantuu hampaiden vaihtuessa, joten aina pysyvää vahinkoa ei jää, vaikkei naskalihammasta poistettaisikaan. Kuitenkin pari kuukautta tulehtunut kuoppa ikenessä odottaminen on pitkä aika nuoren pennun elämässä. Olisiko samalla logiikalla sallittua odottaa myös murtuman paranemista ilman hoitoa, jos sekin tapahtuu parissa kuukaudessa?

Vanhoja oppeja puolustaessa kannattaa muistaa, että vielä 50 vuotta sitten tehtiin vastasyntyneille lapsille kirurgiaa ilman kivunlievitystä, koska tuolloin vauvojen ei ajateltu kokevan kärsimystä aikuisen tavoin. Sittemmin on moneen kertaan todistettu, ettei kyvyttömyys kärsimyksen ilmaisuun kerro sen puuttumisesta. Päinvastoin vastasyntyneet ovat aikuisia herkempiä saamaan pysyviä haittoja kokemastaan tuskasta, sillä kipu jättää nopeasti pysyvät jäljet kehittyvään hermostoon. Kipua syntymän jälkeen kokeneet ovat tutkimusten mukaan koko loppuelämänsä herkempiä kipuärsykkeille, joten vastasyntyneiden kivunhoitoon panostetaan nykyään aivan eri tavalla kuin ennen.

Vilkaise siis koiranpennun suuhun säännöllisesti ja arvioi, kuinka sen kulmahampaat asettuvat. Jos huomaat hampaan kärjen painavan kuoppaa ikeneen tai kitalakeen, kannattaa pennun purentaa näyttää pikaisesti aiheeseen perehtyneelle eläinlääkärille.

11/04/2026

Nivelrikon kausivaihtelu

Nivelrikko on pitkäaikaissairaus, jota nykylääketiede ei osaa parantaa. Siksi hoito perustuu oireiden lieventämiseen ja sairauden etenemisen hidastamiseen käytössä olevin keinoin, kuten painonhallinnalla ja liikuntaa mukauttamalla. Näiden avulla nivelrikosta kärsivä lemmikki voi elää hyvälaatuista elämää vuosien ajan, eikä sairaus välttämättä lyhennä sen elinikää lainkaan.

Nähdäkseni suurin ongelma nivelrikon hoidossa on edelleen, etteivät omistajat tunnista lemmikin kipua. Vanhan koiran äreys tai vähentynyt leikkisyys laitetaan iän piikkiin ja nuoremman nivelrikkopotilaan oikut kuitataan sen luonteenpiirteiksi tai rotuominaisuuksiksi. Siksi kipu jää hoitamatta tai sitä hoidetaan vain pahimpien ontumien aikana muutaman päivän kipulääkekuurilla.

Näin hoidettua nivelrikkoa voidaan verrata metsäpaloon, joka kytee hiljakseen leimahtaen välillä täyteen liekkiin. Jos sammutuskalusto kaivetaan esiin vain pahimman roihun aikana, saa roihuja sammutella vähän väliä. Olisi huomattavasti tehokkaampaa tukahduttaa koko kytevä palo kunnolla, vaikka se veisi viikkoja, jos tällä tavalla ehkäistään täysimittaisten palojen toistuva uusiutuminen.

Nivelrikon hoidossa riittävän tehokas lääkintä, elintapojen muokkaus ja lääkkeettömien tukihoitojen hyödyntäminen hillitsevät merkittävästi kipukausien esiintymistä. Mitä ennakoivammin hoito suunnitellaan, sitä vähemmän katastrofeja tapahtuu. Silti kulunut nivel on kuin kuiva maasto, joka satunnaisesti leimahtaa liekkeihin. Palon sytyttävänä salamana voi toimia esimerkiksi liukastuminen tai normaalia rajumpi liikunta. Tätä ei voida täysin estää, vaikka omistaja kuinka panostaisi nivelrikon hoitoon. Siksi on parasta pitää myös sammutuskalusto lähettyvillä.

Nivelrikon tapauksessa sammutuskalusto tarkoittaa yleensä kipulääkitystä (tai lisäkipulääkettä jatkuvien lääkitysten rinnalle), sekä hetkellistä liikunnan rajoittamista. Esimerkiksi lenkkejä voidaan lyhentää ja vapaana juokseminen vaihtaa hihnaliikuntaan, kunnes oireet helpottavat. Kullekin potilaalle parhaat apukeinot löytyvät kokeilemalla, m***a eri vaihtoehdoista kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa.

Yleensä hyvin hoidossa olleen nivelrikon leimahdus sammuu näin hoidettuna viikossa tai korkeintaan kahdessa, minkä jälkeen elämä voi jatkua normaalisti. Parhaimmillaan omistaja keksii, mikä oireilun laukaisi, ja osaa vältellä vastaavaa rasitusta tulevaisuudessa. Hyvällä ennakoinnilla leimahduksia voidaankin merkittävästi vähentää.

Jos leimahduksia esiintyy usein, tulee vakavasti pohtia, onko nivelrikko ylipäätään riittävän tehokkaassa hoidossa, vai kyteekö pinnan alla koko ajan. Silloin kannattaa toistuvien kipulääkekuurien sijaan muokata pitkän tähtäimen hoitosuunnitelmaa. Usein ripaus ennakointia ja pieni määrä kipulääkettä jatkuvassa käytössä toimii paremmin kuin tulipalojen sammuttelu suuremmilla annoksilla.

03/04/2026

Erilaiset unirytmit

Oletko koskaan pohtinut, paljonko lemmikkimme muuttavat luontaista vuorokausirytmiään sopeutuakseen arkeemme?

Ihminen on lajina päiväaktiivinen. Nukumme keskimäärin kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja pääosin teemme sen yhdessä erässä yöaikaan. Joissain kulttuureissa suositaan kaksiosaista unirytmiä, eli päivällä vietetään lyhyt siesta ruokailun jälkeen. Eivätkä päivänokoset ole vieraita meidänkään kulttuurissamme, m***a pitkää, yhtenäistä yöunta niillä ei haluta korvata.

Kissat ja koirat ovat toista maata, sillä molemmat kuuluvat hämäräaktiivisiin lajeihin. Toisin sanoen vapaana elävät kyläkoirat ja ulkokissat suorastaan virkistyvät illan hämärtyessä, kun ihminen haluaisi jo käpertyä peiton alle. Myös aamuyö on lemmikkiemme näkökulmasta mitä loistavinta aikaa saalistaa ja leikkiä. Luontaisen unirytmin lisäksi myös niiden aistit ovat sopeutuneet iltavilleihin ja aamuyön toimintaan, eli molemmat lajit näkevät hyvin hämärässä ja kuulevat pienetkin rasahdukset.

Lisäksi kissat ja koirat nukkuvat luonnostaan useita lyhyitä pätkiä pitkin vuorokautta. Koiran unisykli kestää noin 45 minuuttia, minkä aikana koira käy läpi samat unen vaiheet kuin nukkuva ihminen yön aikana, m***a nopeammassa tahdissa. Koiralle on täysin luontevaa havahtua hereille jokaisen unisyklin välissä ja jatkaa nukkumista myöhemmin sopivan tilaisuuden tullen. Koira voi käydä läpi jopa 20 unisykliä vuorokauden aikana, eli toistuva torkahtelu on sille luontaista.

Vertailun vuoksi ihmisen unisykli kestää keskimäärin puolestatoista kahteen tuntiin. Yöunien aikana ehdimme levätä neljästä viiteen unisyklin verran, m***a yleensä emme havahdu hereille niiden välissä, vaan siirrymme luontevasti seuraavaan unisykliin heti edellisen loputtua. Kissojen unisyklin pituus asettuu suurin piirtein ihmisen ja koiran puoliväliin, ja ne havahtuvat koirien tavoin hereille unisyklien välissä.

Käytännössä lemmikkimme sopeutuvat ihmisten vuorokausirytmiin, vaikkei se vastaa niiden luontaista vireystasoa. Varsinkin koirat oppivat nukkumaan yöt omistajan rytmissä, sillä sosiaalisina laumaeläiminä ne pyrkivät synkronoimaan toimintansa muun lauman mukaan. Herkkäunisimmat omistajat saattavat kuitenkin havaita koiran heräävän useamman kerran yön aikana. Eläin voi käydä juomassa, vaihtaa nukkumapaikkaa tai tarkastella ympäristöään havahduttuaan hereille unisyklien välissä. Sängyssä nukkuva koira voi myös häiritä omistajansa unta venyttelemällä nautinnollisesti (ja potkimalla samalla omistajaa) havahtuessaan hereille vajaan tunnin välein.

Todennäköisesti lemmikkimme kokevat vuorokausirytminsä tylsäksi, sillä yöunemme ovat niiden luontaiseen rytmiin nähden auttamatta liian pitkät ja ajoittuvat vuorokauden aktiivisimpaan aikaan. Kiltisti ne kuitenkin sopeutuvat ihmisten maailmaan. Muista tämä, kun pennun iltavillit tai kissan aamuyöinen leikkihetki harmittaa.

Lisäksi kannattaa muistaa, että kissojen ja koirien unentarve on selvästi ihmistä suurempi. Niinpä lemmikkimme voivat toteuttaa myös niille luontaista päivätorkkurytmiä, vaikka ne lepäisivät koko yöuniemme ajan. Koirat nukkuvat tai lepäilevät noin 12-18 tuntia päivässä (nukkumisen määritelmästä riippuen) ja kissat yleensä hieman enemmän. Toisin sanoen molemmat tarvitsevat päiväunensa, jotta niille ei kerry univelkaa. Muista siis huomioida, että lemmikillä on mahdollisuus levätä useaan kertaan myös aktiivisten päivien aikana! Unenpuute tai huonolaatuinen uni muuttaa lemmikin aivan yhtä äreäksi kuin huonosti nukkuneen ihmisen.

Kauniita unia!

29/03/2026

Ensi viikolla luennoin Sporttirakin kautta koiran kivun tunnistamisesta. Mukaan pääset ostamalla Sporttirakin jäsenyyden, joka avaa ovet koko heidän luentoarkistoonsa. Luentoni tallenne on katsottavissa kaksi kuukautta tapahtuman jälkeen.

Koiran pitkittyneen kivun tunnistaminen on usein hankalaa. Miten kipu näkyy käyttäytymisessä? Miksi kivun havaitseminen voi olla vaikeaa?

27/03/2026

Tässäpä mielenkiintoinen suomalainen tutkimus tammojen kiimahäiriöiksi arvelluista käytösongelmista. Tutkimuksen laajassa aineistossa ei todettu yhdenkään tamman käyttäytymishaasteiden linkittyvän toistuvasti sen kiimakiertoon. Valtaosalla tammoista oli aivan normaali kiimakierto, ja usein ne olivatkin kiimattomassa vaiheessa pahimpien "kiimaoireiden" aikaan. Lopulta käytöksen taustalta löytyi monenmoista muuta syytä ruoansulatusvaivoista ortopediseen kipuun.

Toivottavasti tutkimuksen myötä tammojen (ja muiden hevosten, sekä kaikenlajisten eläinten) käyttäytymisen syitä selvitetään huolellisemmin ja mahdollinen kipu löydetään. Samalla on hyvä pysähtyä pohtimaan, kuinka luottavasti tunnistamme eläimen käyttäytymistä ja olotilaa, vai johtavatko jotkin perinteet ja uskomukset tulkintaamme harhaan.

*suomeksi alla*

So happy to announce that my paper on mare behavior https://doi.org/10.1016/j.jevs.2026.105850
has been accepted for publication in the Journal of Equine Veterinary Science!

Here are some of the main findings: Cases with recurring pain or other performance-limiting symptoms occurring at the time of confirmed estrus in the absence of other diagnoses were not found in the Veterinary Teaching Hospital (both the equine hospital and the reproduction unit) patient records over a total of 18 years, with 14 993 mares examined and treated. Most mares (57%) presented for persistent or strong estrus were in diestrus at the time of examination, emphasizing that equine estrous behavior is often poorly understood, and observed behaviors may be more consistent with physical discomfort than true estrus. None of the mares had behavioral or pain-related symptoms that were repeatably shown to be related to estrus confirmed by palpation and ultrasonography. Recurrent colic, non-specific pain, and symptoms related to urination was more common in geldings than in mares.

In mares with behavioral complaints, the temporal association between symptoms and estrus must be verified reliably and not inferred from behavior alone. A systematic diagnostic approach is presented in the paper.

Hyviä uutisia! Artikkelini tammojen käyttäytymisoireista https://doi.org/10.1016/j.jevs.2026.105850 hyväksyttiin äskettäin julkaistavaksi Journal of Equine Veterinary Science -lehdessä.

Tutkimuksessa noin 15 000 tamman potilastiedoista haettiin tietoja tammoista, joiden oireena olivat erilaiset käyttäytymisoireet, joiden joko oletettiin liittyvän kiimoihin tai muistuttivat kiimakäyttäytymistä. Aineistosta ei kuitenkaan löytynyt yhtäkään tammaa, joilla oireet olisivat liittyneet todistettavasti ja toistuvasti kiimoihin, silloin kuin kiimakierron vaihe määritettiin eläinlääkärin tekemällä tutkimuksella. Suurin osa (57%) tammoista, jotka tutkittiin voimakkaiden tai jatkuvien kiimaa muistuttavien oireiden takia eivät olleet tutkimushetkellä kiimassa. Tammoilla diagnosoitiin gynekologisten ongelmien sijaan erilaisia kipua aiheuttavia tiloja, kuten ontumia, selkävaivoja, mahahaavaa, suolistotulehduksia, ja ähkyjä. Toistuvat ähkykipuoireet tai epämääräiset kipuoireet olivat ruunilla yleisempiä kuin tammoilla.

Systemaattinen ja huolellinen tutkimus on käyttäytymisoireisella tammalla ehdottoman tärkeää, ja kiimakierron vaihe pitää varmistaa eläinlääkärin tekemällä tutkimuksella – ei vain tulkitsemalla käyttäytymisoireita. Tutkimuksia pitää usein myös toistaa, sillä satunnaisena päivänä tutkittaessa noin 1/3 tammoista on ihan tilastollisista syistä kiimassa, ja vielä suuremmalla osalla (noin 30-60% tammoista) on munasarjassa jokin suurikokoinen (ja joskus hieman erikoisen näköinen) rakenne, kuten onteloinen keltarauhanen, hemorraginen anovulatorinen follikkeli tai iso muu follikkeli, ilman että näillä löydöksillä on mitään merkitystä tamman oireiden kanssa. Ihmisillä kuukautiskivut ovat yleisiä, m***a hevosen kiimakierto on rakenteellisesti, toiminnallisesti ja hormonaalisesti hyvin erilainen.

Tamma ansaitsee siis huolellisen ja systemaattisen tutkimuksen, jonka avulla päästään hoitamaan todellista ongelmaa. Kiiman esto lääkkein tulee kyseeseen vain silloin, kun kyse on varsinaisesta kiimakäyttäytymisestä ja oireiden yhteys munasarjatoimintaan on pystytty osoittamaan gynekologisin tutkimuksin.

’Kiimahäiriö’-termillä tarkoitetaan usein puhekielessä tamman erilaisia käyttäytymisoireita. Termi on kuitenkin harhaanjohtava eikä sitä tule käyttää, sillä näillä tammoilla kiimakierto on yleensä täysin normaali. Eläinlääketieteellisestä näkökulmasta varsinaiset kiimakiertoon liittyvät poikkeavuudet (joita kenties voisi kutsua kiimahäiriöiksi) ovat mm. anestrus (kiimattomuus), pitkittynyt keltarauhasvaihe, tai ovulaatiohäiriö (anovulatorinen follikkeli), ja ne voivat heikentää tiinehtymistä m***a eivät tyypillisesti aiheuta käyttäytymis- tai kipuoireita. Munasarjan kysta -syndroomaa hevosella ei tunneta, eikä käyttäytymis- tai kipuoireisilla hevosilla ole tutkimuksissa todettu mitään hormonaalista häiriötä mikä selittäisi oireilua (poikkeuksena granulosasolukasvaimet, joihin liittyy orimaista käyttäytymistä ja hormonieritystä).
Meidät löydät täältä: https://www.helsinki.fi/fi/tutkimusryhmat/kotielainten-lisaantymistiede/palvelut/hevosten-keinosiemennykset-alkionsiirrot-ja-muut-lisaantymispalvelut