Eläinlääkäri Anne Myller

13/10/2025

Koiran kivun tunnistaminen ja hoito – eläinlääkäri ja eläintenkouluttaja (EAT) Anne Myllerin etäluennot

Tiesitkö, että koiran kipu voi ilmetä hyvin hienovaraisesti? 🐶

Osallistu Anne Myllerin kahteen etäluentoon, joissa opit tunnistamaan kivun merkkejä ja ymmärtämään kivun kokonaisvaltaista hoitoa – sekä lääkkeellisesti että ilman lääkkeitä.

📅 La 3.1.2026 klo 10–12 – Koiran kivun tunnistaminen
Opit huomaamaan ne pienetkin muutokset koiran tavoissa, mielialassa ja liikkumisessa, jotka voivat kertoa kivusta.

📅 La 17.1.2026 klo 10–12 – Koiran kivun hoitaminen
Syvennytään kivun eri mekanismeihin ja niihin sopiviin hoitomuotoihin – lääkkeellisiin ja lääkkeettömiin.

💻 Etäluento (Google Meet) + tallenne katsottavissa 3 viikkoa
💰 Yksittäinen luento 39 €, pakettina molemmat luennot 69 €
🔗 Ilmoittaudu nyt – auta koiraasi voimaan paremmin!

13/10/2025

Naputtelin juuri materiaalia viikon päästä pidettävään yhteisluentoon, jossa kerromme Katriina Tiiran kanssa koirien kivusta ja sen vaikutuksesta käyttäytymiseen. On kyllä äärettömän kiinnostava paketti tulossa!

Katriina keskittyy osuudessaan tutkimustietoon käyttäytymisestä ja kivusta, sekä näiden välisistä yhteyksistä. Minun osuudessani perehdytään enemmän kivun tunnistamiseen ja hoitoon käytännön praktiikassa. Miten lähden auttamaan koiran käyttäytymishaasteita, kun potilas vastaanotolleni tuodaan?

Luennosta tulee tallenne, joka on katsottavissa kolmen viikon ajan.
Jos et ole jo lunastanut paikkaasi, sen ehtii vielä ostaa SmartDOGin verkkokaupasta: https://smartdog.fi/pop-up-testit-ja-luennot/kipu-kayttaytyminen-ja-kaytosongelmat-yhteisluento-anne-myller-ja-katriina-tiira/

P.S. Lisää kaikille avoimia luentoja tulee tammikuussa, kun pidän Eläinkoulu Vision kautta kahden luennon sarjan koiran kivun tunnistamisesta ja hoidosta. Niillä luennoilla uppoudutaan selvästi syvemmälle kipuasioihin, kun tässä lokakuun setissä painotetaan käyttäytymisnäkökulmaa. Kannattaa siis osallistua molempiin!

UENTO (2,5h) ma 20.10.2025 zoomin kautta, klo 18.00-20.30. Tallenne luennon ostajille näkyvissä kolmen viikon ajan. Voit lähettää ennakkokysymyksiä aiheeseen

09/10/2025

Söpöysaggressio

Tekeekö mielesi rutistaa tai nipistää pörröisiä eläimiä, koska ne ovat niin syötävän suloisia? Tutkimusten mukaan noin puolet ihmisistä kokee tätä söpöysaggressioksi kutsuttua mielihalua. Sen tarkoitus ei ole vahingoittaa kohdettaan, m***a silti ylitsepursuavan suloisen kohteen – usein vauvan tai eläimen poikasen – näkeminen saa aivot ajattelemaan väkivaltaista toimintaa. Eihän pieni otus kestäisi kovaa rutistusta, jos sen oikeasti toteuttaisi täydellä voimalla. Eikä syötävän suloista pentua voi oikeasti syödä. Mistä tällaiset mielihalut sitten johtuvat?

Nykytulkinnan mukaan söpöysaggressio on aivojen varaventtiili, jossa ylitsevuotava tunne-elämys saa aivot tuottamaan myös vastakkaisia tunteita, ettei ylitsepursuavan voimakas tunne ei karkaa käsistä. Niinpä liian söpön otuksen näkeminen herättää valtavan huolehtimistarpeen lisäksi myös aggressiivisia mielihaluja esimerkiksi kohteen rutistamisesta tai puremisesta. Vastaavasti erittäin onnellinen hetki voi nostaa kyyneleet silmiin ja saada ihmisen itkemään ilosta. Osa ihmisistä myös reagoi järkyttäviin uutisiin hermostuneella naurulla, vaikkei tilanteessa ole mitään hauskaa. Ilmiön nimi on tunneilmaisun kaksinaisuus (dimorphous expression of emotions).

En tiedä, kokevatko eläimet söpöysaggressiota tai muita vastaavia ristiriitoja tunne-elämässään. Tuskin ainakaan täysin samoin kuin me, sillä kaikki ihmisetkään eivät koe tunneilmaisun kaksinaisuutta. Enkä tietenkään oleta koirani itkevän onnesta, koska koiraeläimet eivät kyynelehdi suruaan ihmisen tavoin. On kuitenkin täysin mahdollista, että osa lemmikeistä kokee vastaavia ristiriitoja asioista, joita me ihmiset emme osaa edes hahmottaa.

30/09/2025

Aures iho- ja korvaeläinlääkärit jakaa sivuillaan helppotajuisia tietoiskuja lemmikin omistajille. Luotettavaa infoa löytyy esimerkiksi allergioista, atopiasta ja tassutulehduksista. Sivuilla myös selostetaan, mitä esimerkiksi eläinlääkärin papereissa vilisevät hot spot- ja furunkuloosi-termit tarkoittavat.

Nostan tässä esiin Aureksen vinkit eliminaatiodieetin toteutukseen, sillä sivulta löytyy myös ideoita makupalojen ja puruluiden korvaamiseen ruokavalion aikana. Niistä luopuminen on usein vaikein pala sekä omistajalle että lemmikille.

Osana allergiatutkimusta lemmikeille saatetaan tehdä eliminaatiodieetti. Olemme koonneet viisi vinkkiä sen toteuttamiseen

28/09/2025

Eläintenkouluttajan erikoisammattitutkinto

Ehkäpä uskallan vihdoin julkisesti hehkuttaa, että suoritin elokuussa hyväksytysti näytön eläintenkouluttajan erikoisammattitutkinnosta. EAT-tittelini on siis byrokratiaa vaille valmis, vaikken olekaan vielä todistusta käteen saanut 🥳

Tein 1,5 vuoden EAT-opinnot Keski-Pohjanmaan ammattiopistossa, koska siellä ongelmakäytösopetusta vetää Tuulia Appleby, joka on varmasti Suomen kokenein eläinlääkäri erikoisalallaan. Vaikka lähdin kouluun ensisijaisesti hakemaan näkökulmia käyttäytymisongelmien ratkomiseen, sain samalla mahdollisuuden opiskella tutkinnon yleisen sekä työ- ja kilpailueläinten valmennuksen osat virkakoiraohjaajien joukossa. Se oli erittäin kiinnostavaa ja näkökulmia avartavaa, vaikken työkoiran ohjaajaksi aiokaan ryhtyä.

Keväällä juhlin pyöreitä vuosia eläintenkouluttajan ammattitutkinnon suorittamisesta. Kymmenen vuotta sitten alan tutkinto oli vielä kovin uusi ja tuntematon asia. Onneksi tämä erikoisammattitutkinto tuntuu saaneen jalansijaa nopeammin. Katsotaan, onko seuraavan kymmenen vuoden kuluttua Suomessa jo tarjolla korkeakoulutasoinen tutkinto eläinten käyttäytymisestä. Se olisi oikein toivottava kehityssuunta.

21/09/2025

Psykoottinen koira?

Tällä viikolla Helsingissä järjestettiin kansainvälinen eläinten käyttäytymislääketieteen ja hyvinvoinnin kongressi. Tapahtumassa kuultiin lukuisia kiinnostavia puheenvuoroja kimalaisten ongelmanratkaisukyvystä espanjanvinttikoirien kaltoinkohteluun ja vegaanisesta lemmikinruoasta frettien käytöshaasteisiin. Lähestymistapa oli ilahduttavan monitieteellinen ja mahdollisti ajatusten vaihtamisen eri alojen tutkijoiden välillä. Paljon jäi käteen myös kaltaiselleni praktikkoeläinlääkärille, vaikken tieteellistä tutkimusta teekään.

Eräs kiinnostava puheenvuoro käsitteli sekarotuista koiraa, joka hyökkäili omien jalkojensa kimppuun. Aluksi satunnaisesti esiintyneet aggressiokohtaukset olivat yleistyneet nopeasti päivittäisiksi ja saattoivat kestää tunteja kerrallaan. Koira vahingoitti itseään kohtausten aikana, eikä siihen saatu kontaktia kutsumalla. Oireet eivät helpottaneet myöskään kattavilla kipu-, epilepsia- ja mielialalääkityskokeiluilla, joten lopulta käyttäytymislääketieteen diplomaattieläinlääkäri diagnosoi sille dissosiatiivisen syndrooman. Hän päätti kokeilla koiralle lääkitystä, jota käytetään ihmisillä mm. skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa. Koiran oireet helpottivat merkittävästi lääkityksellä ja se pystyi jatkamaan verrattain normaalia elämää.

Yksittäinen potilastapaus ei vielä muuta alan hoitokäytäntöjä, m***a se herättää kiinnostavia kysymyksiä eläinten mielenterveysongelmista. Aiemmin on jo todettu eläimillä esiintyvän ainakin masennuksen, pakko-oireisen häiriön ja dementian kaltaisia oireita, joita voidaan helpottaa samoilla lääkityksillä kuin ihmispotilaillakin. Kenties listalle voidaan lisätä myös psykoottisia ja dissosiatiivisia häiriötiloja, joissa eläimen todellisuudentaju tai käsitys itsestään poikkeaa normaalista.

Erilaisten mielenterveyden häiriöiden diagnosointi ja erottelu ei käsittääkseni ole helppoa ihmispuolellakaan, saati eläinlääketieteessä. Ilman yhteistä kieltä on hyvin vaikea päätellä, kuinka eläin tilanteensa kokee ja mikä on sen motivaatio poikkeavalle käytökselle. Tämä vaikeuttaa hoitoa, m***a ehkä ihmispuolelta lainatuilla hoitokokeiluilla ja niiden vasteen seurannalla voidaan päätellä alla piileviä mekanismeja. Kenties tulevaisuudessa useampi nyt toivottamana tapauksena lopetettu lemmikki voi saada lääketieteellisen avun rajusti poikkeavaan käytökseensä.

Todennäköisesti psykoosien kaltaiset vakavat mielenterveyden häiriöt ovat harvinaisia eläimillä, enkä kannusta niiden ylidiagnosointiin. Epäilen esimerkiksi kivun, stressin ja oppimisen olevan huomattavasti dissosiaatiota ja psykoosia yleisempiä taustasyitä rajullekin käyttäytymiselle. Toisaalta kannattaa pitää mieli avoimena kaikille mahdollisuuksille, sillä syy eläimen käytökseen ei läheskään aina löydy hihnan toisesta päästä.

08/09/2025

Leikkauksen jälkeinen pysyvä kipu

Iatrogeeninen kipu tarkoittaa hoidosta johtuvaa kipua. Esimerkiksi neulan pisto aiheuttaa pienen kiputuntemuksen ja ilman puudutusta tehty leikkaus selvästi suuremman. Aina hoidon aiheuttamalta kivulta ei voida täysin välttyä, m***a se tulisi pyrkiä minimoimaan. Jos toimenpiteen aiheuttama hyöty on sen tuottamaa kipua ja muita mahdollisia haittoja suurempi, voidaan toimenpidettä pitää lääketieteellisesti perusteltuna. Esimerkiksi murtuman korjausleikkaus voidaan perustella luun nopeammalla parantumisella ja paremmalla lopputuloksella, vaikka toimenpide hetkellisesti heikentäisi potilaan oloa.

Aina kipu ei kuitenkaan lopu odotetusti kudoksen parantuessa, jolloin puhutaan kroonisesta tai maladaptiivisesta kivusta. Näin voi käydä myös lääketieteellisen toimenpiteen jälkeen. Ihmislääketieteessä on tutkittu leikkausten jälkeisen pysyvän kivun esiintyvyyttä ja saatu mielestäni yllättävän korkeita lukemia. Esimerkiksi amputaation jälkeen tutkimuksesta riippuen 30-81 prosenttia potilaista kokee kroonista kipua. Tyräleikkauksen jälkeen vastaava luku on 10-35 prosenttia ja keisarinleikkauksen jälkeenkin 10-15 prosenttia. Eläinlääketieteessä vastaavia tutkimuksia ei ole tietääkseni tehty, sillä kroonisen kivun arviointi on hankalaa ilman yhteistä kieltä.

Koska kipuaistimuksen toiminta on hyvin yhtenäinen kaikilla nisäkkäillä, uskon pysyvää kipua jäävän toimenpiteistä myös osalle eläinlääkärin potilaista. Mitä suurempaa kudostuhoa toimenpiteessä aiheutetaan ja mitä huonommin toimenpiteen aikana ja heti sen jälkeen kipua hillitään, sitä todennäköisempää on pysyvän haitan jääminen.

Selvästi isoin riski krooniselle kivulle on ihmispuolen tutkimusten mukaan amputaatioissa. Tämä on ymmärrettävää, koska niissä joudutaan katkaisemaan (muiden kudosten lisäksi) hermoja, mikä altistaa pitkittyneen hermokivun kehittymiselle. Puhutaan siis hetki amputaatioista.

Suomessa lemmikkien raaja-amputaatioihin suhtaudutaan varauksella, joten moni omistaja päätyy mieluummin eutanasiaan kuin koko raajan amputaatioon. Ulkomailla kolmijalkaisia lemmikkejä näkyy huomattavasti enemmän, sillä amputaatioita tehdään muun muassa loukkaantumisten ja kasvainten vuoksi. Pääosin kissat ja koirat pärjäävät hyvin kolmijalkaisina, m***a viereisen raajan lisääntynyt painonvaraus altistaa ainakin nivelrikon ja monenlaisten lihaskireyksien kehittymiselle. Lisäksi aiemmin mainitut tutkimustulokset saavat epäilemään, että osa potilaista kärsinee myös kroonisesta kivusta amputaatiokohdassa.

Pienempiä amputaatioita tehdään Suomessakin helposti varvas- ja häntämurtumien hoitona. Nämä murtumat ovat toisinaan hankalia hoitaa, sillä liikkuvaa aluetta ei saada tuettua täysin paikoilleen. Siksi luutuminen ei aina edisty toivotusti ja toisinaan amputaatio jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Joskus amputaatio tehdään heti vamman toteamisen jälkeen toipumisajan minimoimiseksi, sillä amputaatiohaavan parantuminen etenee usein suoraviivaisemmin kuin murtuman luutuminen. Mitä enemmän aiheesta on kertynyt tietoa, sitä varovaisemmin amputaatioita tehdään ensisijaisena hoitona.

Aiemmin amputaatioita on tehty jopa ulkonäön vuoksi. Suomessa koiran korvien typistäminen on kielletty jo vuonna 1971 ja hännän typistäminenkin vuonna 1996. Nykyään myös takakannusten poisto on selkeästi kiellettyä. Aikanaan kaikkia näitä toimenpiteitä on perusteltu ulkonäön lisäksi myös vammojen ehkäisyllä, m***a käytännössä häntä- ja kannusvammoja esiintyy sen verran vähän, ettei perustelu oikeuta poistamaan niitä kaikilta tietynrotuisilta koirilta. Oletettavasti näiden pian syntymän jälkeen pennuille tehtyjen toimenpiteiden kielto on pelastanut tuhansia koiria turhalta kivulta, joka olisi osalla koirista jatkunut hermosärkynä läpi elämän.

Norjassa tarpeettomien, kipua aiheuttavien toimenpiteiden kielto on viety niin pitkälle, ettei eläinlääkäri saa tehdä sterilisaatio- ja kastraatioleikkauksia ilman lääketieteellistä syytä. Esimerkiksi märkäkohdusta kärsivän nartun saa sterilisoida, m***a tilan ennaltaehkäisy ei perusteluksi riitä. Kastraatio- ja sterilisaatioleikkausten hyödyistä ja haitoista riittää asiaa useampaankin erilliseen tekstiin, m***a alussa mainittujen tutkimustulosten valossa ymmärrän tarpeen välttää kaikkia leikkauksia, joille ei ole selkeää lääketieteellistä perustetta. En yllättyisi, jos suhtautuminen koirien rutiinileikkauttamiseen muuttuu Suomessakin kriittisempään suuntaan tulevaisuudessa.

Tämän tekstin tarkoitus ei ole pelotella, saati suositella tarpeellisten hoitojen väliin jättämistä. Valtaosa leikkauksista sujuu hyvin, eikä aiheuta kroonista kipua potilaalle. Kannattaa kuitenkin huomioida pysyvän kivun mahdollisuus, jotta mahdollisia oireita osataan epäillä ja hoitaa niiden ilmaantuessa.

05/09/2025

Ilolla ja innolla odotan lokakuun yhteisluentoa Katriina Tiiran kanssa. Luennon aiheena on kivun ja käyttäytymisen välinen yhteys ja sitä käsitellään sekä tieteellisen tutkimuksen että käytännön praktiikkanäkökulman kautta. Alla olevasta linkistä pääset mukaan luennolle.

Luento (huom 2,5h) on 20.11.2025 klo 18.00-20.30 zoomin kautta (tallenne katsottavissa kolmen viikon ajan). Luennolla (2,5 tuntia) käydään läpi sekä tutkimustietoa että käytännön praktiikan esime...

26/08/2025

WSAVA Certificate in Pain Management saavutettu \o/

Olen muutaman vuoden suorittanut kansainvälisen pieneläinlääkäriliitto WSAVAn sertifikaattia kivunhoidosta. Vihdoin sertifikaatti on kokonaan tehty ja pääsee aiemmin suorittamieni käsittelysertifikaattien jatkoksi.

WSAVAn koulutus on ollut todella hyvä ja kattava paketti kaikesta kipuun liittyvästä. Kipua ei voi hoitaa tehokkaasti ilman sen tunnistamista ja kokonaisvaltaista merkityksen ymmärtämistä, joten koulutus on ollut paljon muutakin kuin lääkkeiden läpikäyntiä. Toisaalta pelkkä kivun ymmärtäminen ja kauhisteleminen ei riitä, jos sille ei tehdä mitään. Siksi koin tärkeäksi saada paljon myös konkreettisia ohjeita ja tutkimuksia eri hoitovaihtoehtojen valinnan tueksi.

Erityisesti arvostan, että sertifikaattiin kuuluvissa kursseissa otettiin huomioon eri maiden rajoitteet käytössä oleviin lääkkeisiin liittyen ja eri tasoisten klinikoiden vaihtelevat mahdollisuudet kivunhoitoon. Jos ensisijainen suositus ei ole syystä tai toisesta mahdollinen toteuttaa, löytyy materiaaleista myös toinen ja kolmas vaihtoehto.

Usein kivunhoitoa koulutetaan lähinnä anestesiologeille, eli nukutuksia tekeville eläinlääkäreille, jotka lähtökohtaisesti työskentelevät isoissa sairaaloissa. Heidän työssään kivunhoidon kohderyhmä painottuu vaikeasti loukkaantuneiden eläinten tehohoitoon ja leikkausten tapaisten isojen toimenpiteiden kivunhallintaan sairaalaympäristössä. Tämäkin on tärkeää, m***a ei vastaa omaa työtäni ajanvarauspotilaiden ja kipukroonikoiden parissa. Siksi otin ilolla vastaan tämän laajemmalle kohderyhmälle laaditun kokonaisuuden heti sen ilmestyttyä.

Vastaanotolleni ovat tervetulleita kaikki koirat ja kissat sekä kivun mahdollisuuden selvittelyyn että eri hoitovaihtoehtojen läpikäyntiin ja hoidon tehon seurantaan. Lääkkeiden lisäksi tarjoan akupunktiota sekä toimin yhteistyössä eläinfysioterapeuttien ja -kouluttajien kanssa kokonaisvaltaisen hoidon mahdollistamiseksi. Voit kysyä minua myös luennoimaan kivun tunnistamisesta ja hoidosta.

21/08/2025

Katariina Mäki on julkaissut ensimmäisen osan koirien ulkomuotoa käsittelevästä kirjoitussarjastaan. Kannattaa ehdottomasti lukaista linkin takaa, mitä tutkimukset sanovat koiran koon vaikutuksesta sen odotettavissa olevaan terveyteen. Muutenkin Mäen sivusto kannattaa ottaa seurantaan ja uutiskirje tilata, jos genetiikka ja koirien terveys kiinnostavat.

https://www.katariinamaki.fi/koiran-koon-yhteys-terveyteen/?fbclid=IwY2xjawMUC1JleHRuA2FlbQIxMABicmlkETAxTEdEeVF1SVA2QnhiUDhiAR6Ro3Mw_AhtJzPXQrivMGa-73o4ZRZTGLAVZ2Y9zc20bYnBxy2xvg48lohlpg_aem_yDYTDd87CksAhSdqEOMGgw

Koiran koolla on vaikutusta muun muassa elinajan pituuteen, sairauksiin, synnytykseen ja käyttäytymiseen

14/08/2025

Käytöshaaste ja vakuutukset

Kerroin edellisissä kirjoituksissani käytöshaasteita ratkovien brittikollegoiden koulutuksesta, sekä käytännöistä ja hintatasosta, jotka eroavat merkittävästi siitä, mihin olemme Suomessa tottuneet. Kolmas havaitsemani merkittävä ero Suomen ja Britannian välillä on vakuutusten kattavuus, sillä saarivaltiossa eläinvakuutukset yleisesti korvaavat käytöshaasteiden hoitoa.

Käytöspotilaita hoitavan eläinlääkärin näkökulmasta brittiläinen systeemi kuulostaa loistavalta, sillä rajanveto fyysisen ja psyykkisen oireilun välille on usein mahdotonta. Miksi näitä edes tarvitsisi erottaa toisistaan? Ehkä suomalaisen korvauskäytännön taustalla elää vanhakantainen ajatus siitä, että eläimen ongelmallinen käytös on omistajan syytä ja johtuu koulutuksen puutteesta. Tuon näkemyksen mukaan kyse ei ole ensinkään lääketieteellisestä asiasta, joten se ei kuulu vakuutuksen piiriin. Valitettavasti nykytietämys ei tätä käsitystä tue.

Usein omistajat tulevat vastaanotolleni kouluttajan lähettäminä, sillä vastuulliseen koulutukseen kuuluu eläimen terveyden varmistaminen ennen laajempaa käytöksen muokkaamista. Tämä on hienoa, sillä koulutuksella ei voida korjata ongelmia, joiden taustasyy on terveydessä. Omistajan kannalta on kuitenkin haastavaa, ettei hän voi ennalta tietää, korvaako vakuutus eläinlääkärikäyntiä.

Usein vastaanotolla syntyy vähintään epäilys kivun tai muun terveysongelman olemassaolosta. Toisinaan ongelma on helppo paikallistaa ja diagnosoida esimerkiksi röntgenkuvauksella, jolloin vakuutus yleensä korvaa käynnin mukisematta (jos diagnosoitu vaiva kuuluu vakuutuksen piiriin). Usein tarkkaan diagnoosiin ei kuitenkaan päästä heti ensimmäisellä käynnillä, vaan tarvitaan joko jatkotutkimuksia tai hoitokokeiluita asian varmistamiseksi. Silloin korvauksen saaminen voi riippua paljonkin eläinlääkärin kotiutusohjeisiin tekemistä kirjauksista. Korvaus jää helposti saamatta, jos eläinlääkäri erehtyy mainitsemaan papereissa potilaan käytöshaasteista.

Mielestäni on epäloogista, että vakuutuskorvaus jää saamatta, jos eläin oireilee vaivaansa ensin käytösmuutoksella. Esimerkiksi lonkan nivelrikosta kärsivä koira saa yleensä vakuutuskorvauksen, jos se tuodaan eläinlääkäriin ontuman tai hyppäämishaluttomuuden vuoksi. Jos samainen koira tuotaisiin vastaanotolle siksi, että se on alkanut ärhentelemään muille koirille, ei korvausta heruisi, vaikka syyksi paljastuisi lopulta nivelkipu ja ärhentely loppuisi kipulääkityksellä.

Luonnollisesti vakuutusyhtiöiden rajaus on johtanut siihen, ettei eläinlääkärin kannata mainita kotiutusohjeissaan mitään käytösasioista, jos eläimellä on useita oireita, joiden vuoksi se on eläinlääkäriin tuotu. Muuten vakuutuskorvaukset saattavat jäädä saamatta, jos hakemusta käsittelevä virkailija tarrautuu käytösmainintaan. Mielestäni tämä ei palvele kenenkään etua ja voi jopa vääristää vakuutusyhtiöiden omaa tilastointia. Helpompaa olisi, jos vakuutus korvaisi eläinlääkärin antaman, lääketieteellisesti perustellun tutkimuksen ja hoidon riippumatta syystä, jonka vuoksi eläin alun perin vastaanotolle tuotiin.

Briteissä eläinvakuutukset korvaavat käytöseläinlääkärin lisäksi myös koulutetun käyttäytymistieteilijän antamaa ohjausta, jos se tehdään eläinlääkärin lähetteellä. Tämä kannustaa omistajia hakeutumaan koulutettujen, järjestäytyneesti toimivien asiantuntijoiden luokse. Suomessa vertailukohtaa voisi hakea fysioterapiasta, sillä osa vakuutuksista korvaa eläinfysioterapeutin antamaa kuntoutusta, kun se tehdään eläinlääkärin lähetteellä. Ehkä samalla tavalla voitaisiin korvata tulevaisuudessa myös käytösneuvontaa, joskin se vaatisi sangen ison kulttuurisen muutoksen nykytilanteeseen nähden.

07/08/2025

Käytöshaasteen hinta

Kirjoitin edellisessä tekstissäni lemmikkien käytöshaasteita työkseen ratkovien ammattilaisten koulutustaustoista Suomessa ja Iso-Britanniassa. Briteissä he ovat lähtökohtaisesti kaikki yliopistokoulutettuja, mikä näkyy myös palveluiden hintatasossa. Esimerkiksi käytöseläinlääkärit ovat suorittaneet kaksi ylempää korkeakoulututkintoa (ensimmäinen eläinlääkinnästä ja toinen käytöshaasteiden ratkomisesta), eikä opiskelu saarivaltiossa ole suinkaan maksutonta, kuten Suomessa olemme tottuneet.

Seuraamieni eläinlääkärien (vet behaviourist) ensikäyntipaketit maksavat tällä hetkellä tuhannen euron luokkaa. Hinta sisältää esitietoihin perehtymisen, 2-3 tunnin kotikäynnin asiakkaan luona ja kattavan raportin jatko-ohjeineen, sekä 3-12 kuukautta jonkinlaista jälkiseurantaa (esimerkiksi sähköpostitse tai WhatsAppin kautta). Osalla pakettiin kuuluu myös pääsy itseopiskelumateriaaleihin tai yksi kontrollitapaaminen videoyhteydellä. Sen sijaan hinta ei sisällä verinäytteitä, röntgenkuvia tai lääkityksiä, vaan nämä hoidetaan tarvittaessa asiakkaan oman eläinlääkärin kautta.

Ennen hinnan kauhistelua kannattaa huomata, että brittisysteemissä jokaiselle potilaalle varataan selvästi enemmän aikaa kuin meillä on totuttu. Tämä tarkoittaa, että käytöseläinlääkäri tai käyttäytymistieteilijä tapaa usein vain yhden uuden asiakkaan päivässä, jotta aikaa jää myös raportointiin ja jatkoseurantaan. Vertailun vuoksi Suomessa eläinlääkäriajan pituus vaihtelee yleensä vartista tuntiin, jolloin käytöspotilaaseen perehtyminen muiden potilaiden välissä tuottaa haasteita. Eläintenkouluttajien asiakastapaamiset ovat yleensä hieman pidempiä, m***a kuitenkin selvästi näkemääni brittikäytäntöä lyhyempiä.

Suomalaisten kouluttajien kanssa jutellessani törmään jatkuvasti turhautumiseen siitä, etteivät asiakkaat sitoudu pitkäjänteisesti koulutusprosessiin, vaan monet etsivät helppoja pikaratkaisuja. Asiakas ei ole kenties hahmottanut palvelua varatessaan, paljonko työtä eläimen käyttäytymisen muuttaminen vaatii. Olisi kiinnostavaa tietää, suhtautuvatko brittiläiset koiranomistajat vakavammin ongelmien ratkomiseen, koska pelkkä käytösneuvojan vastaanotolle pääseminen vaatii eläinlääkärin lähetteen ja lemmikin elämäntarinan selvittämisen esitietolomakkeelle. Isompaa koulutuspakettia ostaessa omistajalle todennäköisesti myös selviää, ettei esimerkiksi ”muille koirille haukkuminen” ole vain yksittäinen pois koulutettava käytös, vaan usein oire laajemmasta ongelmasta. Niinpä räksyttäminen tuskin ratkeaa yhdellä nopealla kouluttajakäynnillä.

Olisi äärimmäisen kiinnostavaa tietää, kuinka iso osa käytösterapiaan hakeutuneista koirista saa pysyvän avun Iso-Britanniassa ja Suomessa. Tietääkseni tästä ei ole dataa olemassa. Epäilen brittisysteemin olevan tehokkaampi, sillä alalla työskentelevillä on saarivaltiossa sekä huomattavasti laajempi koulutustausta että enemmän aikaa paneutua yksittäiseen potilaaseen. Todennäköisesti nämä erot olisi tehostettu ajan saatossa pois, jos niistä ei olisi hyötyä.

Toisaalta brittityylisen käytösterapian laajuus ja hinta voivat muodostua esteeksi vähävaraiselle omistajalle. En tiedä, onko silloin parempi myydä suomalaisittain matalan kynnyksen palvelua, jos se ei riitä ongelman ratkaisemiseen. Todennäköisesti pienelläkin budjetilla voidaan kuitenkin saada jonkinlaista apua lähtötilanteeseen verrattuna, vaikkei aivan optimaaliseen tulokseen päästäisikään.

Rahasta puhuessa on pakko mainita, että lemmikkivakuutukset kattavat Briteissä myös ammattilaisen tekemää käytösneuvontaa. Vakuutuksia pohdin enemmän seuraavassa kirjoituksessa.