07/01/2019
Kylläpä on kulunut aikaa siitä, kun olen viimeksi tänne mitään kirjoitellut/päivitellyt. Olen tosin miettinyt peräti näiden sivujen lopettamisen, koska varsinaista kenneltoimintaa ei ole ollut eikä näillä näkymin ainakaan vähään aikaan ole tiedossa m***a sivu on saanut syystä tai toisesta viime aikoina jatkuvasti lisää tykkäyksiä (suurkiitos siitä) joten jatketaan ainakin vielä jonkun aikaa ja kerrotaan täällä näitä koirakuulumisia ja ehkä tarinaa myös muista eläimistä.
Muutin koirieni kanssa Rajamäestä Vihdin Jokikuntaan, maaseudulle omakotitaloon 2016. Valitettavasti Vranjo ”Vesse” vom Annenhofilla todettiin hännässä sarkooma keväällä 2017 sen ollessa vasta 9 vuotias. Ennuste oli huono m***a Vessestä ei huomannut millään muotoa, että se olisi sairas, joten päädyimme eläinlääkärin kanssa Vessen hännän amputaatioon. Leikkaus sujui hyvin ja koira toipui täysin m***a valitettavasti n. puoli vuotta leikkauksesta Vesse jouduttiin päästämään pois. Se sai lähteä saappaat jalassa ja viimeiseen päivään asti pirteänä. En tiedä veikö sarkooma vai spondyloosi (joka sillä oli jo todettu aikaisemmin) koiran eikä sillä ollut siinä vaiheessa minulle merkitystä, kunhan koira ei joutuisi kärsimään ihmisen itsekkyydestä. Suru ja ikävä oli suuri jouduttuani luopumaan Vessestä. Tilalle jäi toki vielä toinen koirani Crazy, josta ei kyllä voi parhaimmalla tahdollakaan sanoa sen olevan mikään kodin turvaaja 😊
Muutettuani Jokikuntaan hankin myös pari uutta perheenjäsentä. Kissat Adele ja Bolt muuttivat meille hiirikissoiksi. Hyvin ovatkin tehtäviään hoitaneet vaikka olenkin sitä mieltä, että työsarkaa voisi olla enemmän. Sen verran paljon syövät myös omia ruokiaan sisällä!
Crazy oli sitten ainoa koira jonkun aikaa, kunnes tuli minulle mielenkiintoinen yhdistelmä vastaan kasvattajalla, jonka kasvatustyöstä olin jo aiemmin kiinnostunut. Kerroin hänelle olevani kiinnostunut nartusta m***a kun lopulta pennut syntyivät, tuli vain yksi narttu ja se oli varattu uroksen kasvattajalle. Olin aivan varma, etten saa tästä yhdistelmästä pentua m***a kasvattaja kysyikin, että ottaisinko uroksen. Näin meille muutti lokakuussa 2017 pieni Wiggo von MaKeRa, joka sittemmin ei ole ihan pieneksi jäänyt
Crazyn kanssa päätin lopettaa suojelun harrastamisen 2017, koska sen hermorakenne tekee siitä niin vaikeasti koulutettavan ja siihen lisättynä vielä kaikki lukuisat omat koulutusvirheet, niin soppa on selvä. 2018 keväällä tein sillä kuitenkin FH1:sen ja yritin syksyllä FH2:sta m***a siinä epäonnistuimme koiran lähdettyä harhalle. Tosin jo alkukin oli jo niin hankalaa, että olisi ollut pienoinen ihme, jos olisimme loppuun asti kunnialla päässeet.
Wiggo ei pentuna juurikaan saalistanut ja kaikki palloleikit, keppien kannot yms. eivät sitä kiinnostaneet. Vasta tultuaan lähemmäksi 1 vuoden alkoi sen saalis heräämään. Puruja en tehnyt lainkaan ennen vuoden 2018 syksyä ja nyt sitä on ”treenattu” siinä yhteensä 6 kertaa. Mielenkiinnolla odotan ensi kautta ja mitä se ilmentää silloin 😊 Tottelevaisuutta ja jälkeä ollaan yritetty tehdä välillä ahkerasti ja välillä vähemmän. Jäljestäminen on Wiggolle ollut tähän asti helppoa. Se on erittäin utelias tutkimaan hajuja, joten jäljen seuraaminen on sille hyvin luontaista. Tottelevaisuudessa edetään todella lyhyin askelin ja hyvin vähän kerrallaan.
Wiggo kuvattiin läpikotaisin vuoden 2017 lopussa ja sen lonkat ovat A/B, kyynärät 0/0 sekä LTV 0. Myöskään selässä ja polvissa ei ollut huomauttamista. Mikä helpotus, etenkin kun kyseessä ei ole mikään pieni poika vaikka pikkupoika vielä onkin 😊
Tässä ”lyhyesti” näitä kuulumisia ja varmasti viimeistään lisää kun kausi taas pääsee kunnolla alkuun. Mukavaa vuoden 2019 alkua ja kaikille loputtomasti treeni-intoa ja -iloa!
