30/10/2022
Huhhuh. Viikonlopun kisarupeama on nyt takana päin, koirat ja itsensäkin sai vihdoin hoidettua, joten nyt on aikaa romaanin mittaiselle tarinoinnille.
Kisasin tänä viikonloppuna Virttaan syykisoissa ensimmäistä kertaa jollain tasolla tavoitteellisesti neljän koiran luokassa, eli tavoitteena oli suoriutua ajoista puhtaasti ja hyvin, sekä ansaita ensimmäinen REK tulos. Tiimiin kuului omasta porukasta Rara sekä lainakoirat Baloo, Eppu ja Unna. Kolme jälkimmäistä koiraa ovat sen verran tuttuja, että tunnen ne hyvin eikä tiimin kanssa ajaminen pelottanut lainkaan. Jännitin sen sijaan hirveästi muuten koko asiaa, perjantain illan sekä lauantain aamun aina lähtöön asti oli kauhea jännityksen tunne kokoajan etten meinannut kyetä syömään enkä juomaan mitään. Uraan tuli tutustuttua mönkijän päältä lauantaina ennen startteja, joten tiesin mitä tuleman pitää.
Lauantain kisapäivä meni siis jännittäessä ja se vaan kasvoi lähdön lähestyessä. En sentään mennyt lukkoon samalla tavalla kuin Jämin talvikisoissa, vaan kykenin toimimaan aikalailla normaalisti. Lähdön jälkeen jännityspaine pikkuhiljaa hupeni ja poistui, kuten se aina tekee. Aikalailla heti lähdön jälkeen meinasin ruveta itkemään, koska olin odottanut niin kauan sitä hetkeä että pääsisi ajamaan kovaa vauhtia isommalla valjakolla kisoissa. Se tunne on vaan jotain niin sanoinkuvaamatonta, kun pääsee toteuttamaan askel kerrallaan omia unelmiaan (tietämättömille, täytin 25v tänä vuonna ja oon 4-5 vuotiaasta asti unelmoinut valjakolla kisaamisesta). Osasin tunnepurkausta odottaa, sillä samanlaisen oon saanut aiemminkin kahdesti.
Lauantain kisakeli ei ollut kauhean kehuttava. Asteita oli +11 ja satoi vettä, joten kosteusprosentti oli äärimmillään. Koirat suoriutuivat silloin mielestäni hyvin, Rarasta huomasin lähes heti ettei olla treenattu hyvin nopeita ja pitkiä vetoja viimeiseen kuukauteen lainkaan, joten se ei ollut mitenkään yllättävää. Koirat kulkee kuten ne on treenattu + Rara on hyvin nuori, kisaikäiseksi se tuli vasta viime viikolla, joten senkään takia se ei kykene ihan vielä maksimaalisiin nopeuksiin. Jarrutin myös paljon koko matkan, en oikein uskaltanut "päästää irti", joka varmasti myös vaikutti koirien työskentelyyn negatiivisesti. Virallisten tulosten mukaan päivän aika oli 10:22, keskinopeuden ollen 26,05km/h. Uran viralliseksi ilmoitettu pituus oli 4,5km.
Tänään sunnuntaina kisajännitystä ei ollut oikeastaan lainkaan, vasta lähtöviivalla iski pieni jännitys. Sovittiin kavereiden kanssa, että tänään vedän "urku auki" ja annan mennä, eli pyrin jarruttamaan huomattavasti vähemmän ja onnistuinkin siinä hyvin. Keli myös suosi tänään, lämpötilan ollen +4 ja kosteuttakaan ei tuntunut olevan juuri lainkaan yöllä olleen tuulisen sään vuoksi, eli tiesin koirien varmasti juoksevan paremmin, jos ei ajallisesti niin suorituskyvyltään ainakin. Noin puolessa välissä matkaa kuitenkin huomasin, että ollaan tultu huomattavasti nopeampaa mitä lauantaina. Koirat työskentelivät mielestäni paremmin muutenkin, jopa Rara tuntui saavan enemmän vauhtia kinttuihinsa. Virallisten tulosten mukaan aika parani huomattavasti, ajan olleen 9:21 ja keskinopeus nousi jopa 28,88km/h.
Viikonloppu oli mielestäni kaikin puolin onnistunut. Koirat söivät ja joivat hyvin, sekä palautuivat aikalailla täydellisesti. Myös nesteytys sekä koirien ulkoilutus oli onnistunut. Molemmat kisasuoritukset olivat puhtaita ja koirat juoksivat niin hyvin kuten osasin odottaa, eikä varsinaisesti mitään muutosta omaan käyttäytymiseen jarrujen käytön lisäksi ole moitetta. Paitsi ehkä potkia olisi saanut enemmän lauantaina, sitäkin uskalsin tehdä sunnuntaina enemmän. Oli myös mukava nähdä missä ollaan Raran kanssa treenien suhteen, mielestäni missään muussa ei ollut moitittavaa kuin maksimaalisen nopeuden että nopeuskestävyyden kanssa. Eli juuri niiden asioiden kanssa, joita ei olla treenattu ja johon Raralla ei ainakaan kuukausi sitten vielä riittänyt fysiikka. Siitä huolimatta se jaksoi juosta, vaikka tassua painoi. Sillä on kyllä sellaista motivaatiota, kovuutta ja terävyyttä juosta, mitä haluan seuraaviltakin koirilta. Raran suoritus kilpailuissa ja muutenkin odotukset kuluneelle kaudelle ovat ylittäneet odotukset jo moneen otteeseen. En voi olla muuta kuin tyytyväinen. Kovempaa oltaisiin muuten varmasti päästy, olihan lainakoirat huomattavasti paremmin treenattu, m***a valjakko kulkee yhtä nopeasti kuin sen hitain jäsen.
Lopputulokset olivat omassa luokassa 5/17, oman luokan siperianhuskyjen kesken 3/14 sekä kaikkien DR4 siperianhuskyjen kesken 4/17. Koirat saivat hyvät REK2 tulokset, josta olen hyvin iloinen.
En voi tarpeeksi kuvailla sitä tunnetta, kuinka onnellinen oon tän lajin parissa. Sain kisoissa todella monet tsempit ja onnittelut, myös ihmisiltä joita en muistaakseni ole koskaan aikaisemmin tavannut. Kiitoksia hyvin paljon, myös handlereille. Jälkikäteen harmittaa, ettei itse tullut tsempattua ja onnitteltua muita yhtä paljon, vaikka olen iloinen muiden ihmisten puolesta heidän onnistuneille suorituksille. Tässä lajissa yksinkertaisesti on vain ihan mahtavat tyypit! Ihmiset osaavat olla onnellisia toisten onnistumisten puolesta.
Anteeksi ranskani, m***a kiitos aivan helvetisti Johanna ja Lauri, kun annoitte mulle tän mahtavan mahdollisuuden. Ette tiedäkään kuinka paljon se mulle merkitsee. Ja puhun myös koko syyskaudesta, kun oon saanut treenata teidän kanssa ja oppia paljon. Viimeisen puolen vuoden aikana oon oppinut varmaan enemmän mitä viimeisten parin vuoden aikana yhteensä. Jokainen aloitteleva harrastaja tarvitsee omat "oppivanhemmat" elämäänsä, joiden kanssa voi käsi kädessä nähdä miten homma toimii ja jossa vuorovaikutus on sekä rehellistä että avointa. Iso kiitos! Tähän on hyvä lopettaa syyskausi ja katsoa tulevaisuutta ja tulevaa talvikautta, en millään malta odottaa!
