18/02/2024
Asiaa kollegalta!
"Ei oo tarvittu kipulääkettä"
Kohtaan työssäni usein omistajia, jotka välttelevät säännöllisen lääkityksen aloittamista lemmikilleen. Joskus kyse on taloudellisista rajoitteista tai käytännön toteutuksen ongelmista. Esimerkiksi lemmikki saattaa vastustella lääkkeiden antamista tai pelätä kuollakseen lääkitykseen liittyviä kontrollikäyntejä. Silloin ymmärrän hyvin, että omistaja voi päätyä eutanasiaan stressin välttämiseksi, jos helpompia hoitovaihtoehtoja ei ole tarjolla.
Yllättävän usein syy lääkityksestä kieltäytymiseen on kuitenkin periaatteellinen. Toisinaan omistaja haluaa valita mieluummin eutanasian kuin jatkuvan lääkityksen. Minulla ei ole tähän vastaan sanomista, sillä lain mukaan eläin tulkitaan omaisuudeksi, jonka kohtalosta omistaja saa verrattain vapaasti päättää. Lisäksi eutanasia on lemmikille rauhallinen ja tuskaton tapa päästä eroon kärsimyksestä, jota puutteellisesti hoidettu sairaus jatkossa sille aiheuttaisi.
Sen sijaan minun on vaikea hyväksyä tilannetta, jossa omistaja jättää hoidon antamatta, koska ei halua myöntää lemmikkinsä olevan kipeä. Omistaja saattaa kertoa antaneensa säännölliseen käyttöön määrättyä kipulääkettä koiralleen vain pari kertaa, koska "muina päivinä se on ontunut vain vähän iltaisin" tai koska "se juoksee pallon perässä ja heiluttaa häntää" tai koska "se ei ole valittanut kertaakaan ennen eilistä".
Haluan uskoa tietämättömyyden selittävän valtaosan mainitsemistani esimerkeistä. Siksi kerron omistajille kerta toisensa jälkeen erilaisista kivun merkeistä ja jaan herkästi kotiin viemisiksi kaavaketta, jossa on listattu lievempiä kipuoireita. Välillä on hienoa huomata, kuinka omistaja selvästi tajuaa asian käynnin aikana vastaanotolla. Toisinaan ajatus jää koputtelemaan aivokuorelle toviksi, ennen kuin muutosta tapahtuu.
Hankalampia ovat ne omistajat, jotka pyrkivät sinnittelemään sisukkaasti kivustaan huolimatta. Tämä heille sallittakoon, m***a en silti soisi samaa heidän lemmikeilleen. Meillä on nimittäin taipumus aliarvioida lemmikkien kokemaa kipua. Emme ole päteviä arvioimaan, kuinka hyvin lemmikki kokee pärjäävänsä kipunsa kanssa, sillä eläimet kärsivät yleensä hiljaa.
Toisinaan törmään porttiteoriamaiseen ajatukseen, jonka mukaan kipulääkkeiden käyttö johtaa kivun pahenemiseen ja voimakkaampien kipulääkkeiden tarpeeseen. Opioidien jatkuvan käytön kanssa näin voi todella käydä, minkä vuoksi niiden määräämistä rajoitetaan vahvasti. Muiden kipulääkkeiden kohdalla tätä riskiä ei onneksi ole. Sen sijaan kipu voi pahentua ajan myötä, jos sen taustalla oleva sairaus etenee. Esimerkiksi nivelrikko yleensä aiheuttaa aluksi satunnaista rasituksen jälkeistä kipua, joka pikkuhiljaa voimistuu ja yleistyy, kunnes loppuvaiheessa nivelen kipu on ilman lääkitystä jatkuvasti sietämätöntä. Aivan yhtä sietämättömäksi kipu kehittyisi ilman lääkitystäkin, m***a ajoissa aloitetun kivunhoidon ansiosta lemmikin elämänlaatu voi olla selvästi parempaa kuin ilman lääkitystä.
Kipulääkkeitä ei kannata säästellä pahemman päivän varalle myöskään siksi, että pidemmän päälle elimistö herkistyy kivulle. Mitä enemmän eläin ehtii elämässään kokea kipua, sitä todennäköisemmin sen hermosto herkistyy kipuviestien välittämiselle. Lopputuloksena kipu komplisoituu, eikä välttämättä vastaa enää samoihin lääkkeisiin kuin alun perin. Nivelrikkokipu saattaa laajentua hermokivuksi ja pahimmillaan hyperestesiaksi, jolloin potilas alkaa kokea myös normaalin kosketuksen kipuna.
Älä siis säästele kipulääkkeitä äärimmäisen hädän hetkelle, vaan käytä niitä eläinlääkärin antaman ohjeen mukaan. Jos et koe lemmikkisi saavan apua lääkkeestä tai se aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia, kerro asiasta eläinlääkärillesi. Teidän yhteinen tavoitteenne on tehdä lemmikkisi olo mahdollisimman mukavaksi!
