21/10/2023
Erinomainen kirjoitus eläintenkouluttaja (EAT) Iina Valkeajärveltä. Lisään tähän vielä pienen pohdinnanpoikasen: Onko siitäkään oikeastaan haittaa, jos koiraa palkitaan pelkohaukkumisesta sillä, mitä koira haukkumisellaan tavoittelee - eli lisäämällä etäisyyttä koiran ja pelottavan kohteen välillä? Aika usein nimittäin törmää ajatukseen, että koiraa ei pitäisi viedä kauemmas pelon kohteesta (tai pelon kohdetta kauemmas koirasta) niin kauan kuin se haukkuu, ettei haukkuminen vahvistu.
Totta, haukkuminen käytöksenä vahvistuu, jos sen seurauksena koira saa tavoittelemansa etäisyyden, ja epämiellyttävä tunnetila helpottuu. M***a mitä muuta tilanteessa koiran näkökulmasta tapahtuu? Koiralle syntyy kokemus, että se voi omalla toiminnallaan vaikuttaa siihen, että pelottava asia poistuu.
Jos pelkohaukkumista ajatellaan vain huonona käytöksenä, joka pitäisi “kouluttaa pois”, on tosiaan nurinkurista palkita koiraa haukkumisesta antamalla sille sen haluamaa etäisyyttä pelon kohteesta.
Entä jos haukkuminen kuitenkin nähdään kommunikaationa, ja tavoitteena ei olekaan pelkästään “ongelmakäytöksen” kouliminen pois, vaan koiran tunnetilan muuttaminen pelosta rentoon ja iloiseen olotilaan? Silloin haukkuvan koiran “palkitseminen” etäisyyden lisäämisellä voidaankin ajatella koiran hallinnan tunteen tukemisena. Ihmisen ongelma voi olla, että koira haukkuu, m***a koiran ongelma on se, että koira pelkää. Hallinnan tunne vähentää pelkoa.
Hyvässä lykyssä koiralle syntyy tällöin myös kokemus siitä, että kommunikoiminen kannattaa. Ihmisen vastuulla onkin sitten jatkossa huomata jo pienemmät eleet, joilla koira kertoo epävarmuudestaan, ja auttaa koira pois pelottavasta tilanteesta ajoissa, ennen kuin sen tarvitsee haukkua.
Selvyyden vuoksi: en ehdota, että remmirähjää pitäisi kouluttaa palkitsemalla haukkuvaa koiraa johdonmukaisesti etäisyyden lisäämisellä 😅 Onnistuneissa koulutustilanteissa koira ei joudu haukkumaan pelosta - jos koira alkaa rähjätä, ollaan jouduttu vahingossa liian vaikeaan tilanteeseen. Silloin ei auta kuin ottaa etäisyyttä (vaikkapa sitten makupalojen tai vinkulelun avulla) ja suunnitella seuraava harjoitus paremmin 🐶💛
"Älä anna sille herkkuja kun se käyttäytyy huonosti, tai käytös vahvistuu!"
Jokainen meistä on varmasti ollut tilanteessa, jossa olisi toivonut koiransa käyttäytyvän toisin ja pohtinut, että mitäs nyt tehdään. Kuulen usein, että huono käytös täytyy jättää huomioimatta, eikä koiralle ainakaan tule antaa makupaloja tai huomiota hallitsemattomasta käyttäytymisestä. "Huonosta" käyttäytymisestä ei saa seurata mitään ihmisen näkökulmasta palkitsevaa tai hyvää. Jotkut ovat jopa valmiita paineella korjaamaan käyttäytymisen suuntaa takaisin hallintaan. Pohtiessamme miten suhtautua tilanteessa, jossa koira ei toimi ihanteemme mukaan, kannattaa ottaa huomioon:
• Tiedostamisen aste. Keppi ja porkkana ajattelu unohtaa sen, että iso osa koiran "huonosta" käyttäytymisestä on respondenttia, eli harkitsematonta tunnereaktiota. Suuren ärsyketulvan sokaisema koira ei itseasiassa valitse käyttäytyä huonosti. Se ei laskelmoi, että alan haukkua kohti vierasta tai haistella maata treenihallissa, koska saan siitä herkkuja. Sen sijaan koira kiihtyy, ei pysty enää tekemään harkittuja ratkaisuja ja menee pois kommunikaation taajuudelta.
• Vahviste. Toisekseen on hyvä pohtia, mikä on koiran käyttäytymisen tavoite kyseisessä tilanteessa? Haukkuuko koira toiselle koiralle saadakseen omistajaltaan makupaloja? Vai onko sen tavoite päästä kauemmas koirasta tai toisen koiran luo. Mikäli näin on, tilanteessa ensisijainen vahviste on koiran pääsy tavoitteeseensa. Ei makupala. On siis toisarvoista, mitä makupaloilla teemme siinä tilanteessa. Tosin on tiedettyä, että syöminen usein rauhoittaa koiraa, erityisesti, mikäli koira etsii keskittyneesti makupaloja vaikkapa maasta nuuskien.
• Pelko. Moni hallitsematon käytös tai käyttäytymis"ongelma" johtuu koiran pelosta, huolestumisesta tai epäluottamuksesta tilanteeseen. Pelon tai epäluottamuksen vastakohta on turvallisuuden tunne ja luottamus. On vaikeaa ajatella rationaalisesti jos pelottaa, tai keskittyä täysin tehtävään, jos edes huolestuttaa.
• Turhautuminen. Joskus koira toden totta tuntuu haukkuvan tai muulla tavoin vaativan asioita. Näihin tilanteisiin liittyy usein turhautumisen tunne, joka on hankala vastustaja. Turhautuminen on ikävä tunne, joka saattaa johtaa jopa aggressiiviseen reagointiin. Myös me ihmiset turhaudumme joskus, ja meidän on silloin vaikea tehdä järkeviä ratkaisuja, eikö? Ja silti odotamme turhautuneelta koiralta sellaisia?
Se, miten näitä käyttäytymisen kukkasia ratkotaan, riippuu täysin kouluttajan näkökulmasta. Ajatellaanko koiran käyttäytymistä hallitsemattomuutena ja kurittomuutena vai ärsyketulvaan tottumattomuutena tai kykenemättömyytenä toimia toisin. Jos haemme ratkaisua hallinnalla ja tottelevaisuutena, oma mindsettimme saattaa helpommin keikahtaa ohjaamaan paineella. Paine ja pakko ovat pelottavia työkaluja, koska niiden käyttöön turtuu. Jos taas pyrimme havainnoimaan mitä tilanteessa tapahtuu ja vaikuttamaan ympäristönhallinnalla, olemme usein empaattisempia koiran kokemaa kohtaan.
Tämän vuoksi pidän keskeisenä työkaluna ympäristönhallintaa. Koiran kouluttamista sellaisessa ympäristössä, jossa se vielä pystyy käsittelemään näkemäänsä ja toimimaan operantisti, eli tekemään itse harkittuja ratkaisuja. Mikäli se ei onnistu käsillä olevassa tilanteessa, otan mielelläni avuksi näkösuojan ja koiran ohjaamisen rauhoittavaan tekemiseen vaikkapa tutun lelun, puruluun tai nuuskumaton avulla. Nämä eivät ole pysyviä ratkaisuja, vaan auttavat koiraa rauhoittumaan tilanteessa. Ja kun se rauhoittuu, sen reaktiot palaavat respondentista reagoimisesta vahvemmin operantille, tietoiselle puolelle.
Meidän kouluttajien tehtävä on havainnoida ja arvioida mihin koiramme osaaminen tällä hetkellä riittää, ja rakentaa oppimistilannetta tälle tiedolle. Jos arvioimme tilanteen väärin, tai jokin yllättävä asia saa koiramme pois kuulolta, ei tarvitse pelätä makupaloilla ohjaamista tilanteen ohi auttamiseksi. Kouluttaminen tapahtuu joka tapauksessa sitten eri tilanteessa ja tunnetilassa. Ajattele kuinka voimakas muistijälki konfliktitilanteesta jää, verrattuna yksittäiseen makupaloilla harhautukseen. Seuraavalla kerralla pyrimme onnistuneempaan harjoitukseen.
Kun koira alkaa tottua ympäristön ärsykkeisiin, ne eivät kiihdytä sitä enää niin paljon, ja se pystyy harjoitus harjoitukselta työskentelemään keskittyneemmin omistajan kanssa ympäristöön neutraalisti suhtautuen. Oppimisen täytyy perustua turvallisuuden tunteeseen, ei jännittävien asioiden pois sulkemiseen. Käytännön erona näen ajan antamisen asioiden ihmettelemiseen ja niihin tottumiseen.
Kuva M. Arvola
