https://www.facebook.com/104525775648473/

Karvapäiväkirjat, Nokia (2026)

31/01/2024

Meillä eletään jännittäviä aikoja.

Pahnanpohjimmaisen koiran ollessa pääsääntöisesti sisäsiistihkö, laitoin joka huoneeseen matot.

Koiraihmiset tietävät, kuinka ihanaa on kuonolaisen päästellä juuri matolla oksennukset ja etenkin varpusparvet resorin huutaessa hätähätää.

Siinä ja siinä, että ihmislapsetkaan unta saivat, sen verran hurjaa mattoilu on viime aikoihin verrattuna. Nukahtivat taatusti miettien, että äiti se vaan tahtoo veistä vääntää haavassa, matot on tikittävä aikapommi.

Idealistina fokukseni on ollut laskea tunteja, kuinka kauan matot saavat olla - yhdeksään tuntiin ei koirajuniori ole tappanut niitä, eikä käyttänyt saniteettitiloinaan.

Pitäkää peukkuja, sillä mattoilu on tila, jota olen odottanut ❤️

29/12/2023

Mirror, mirror on the wall, tell me who's the bitch.

Lotta Lola Lo**ta Lötjönen. Siro pikkuinen typykkä, joka tosin vielä kasvaa jonkin verran. Koostaan huolimatta tämä tyttö on ärhäkkä ja kovapäinen, sitkeä mimmi. Just ihana nuori rotunsa edustaja. Ja niin mahdottoman sievä ❤️🙏.

21/12/2023

Siivu naudan sydäntä. Tämä on meillä koirien kaviaaria, lisäksi kissat saavat sydämestä elintärkeää tauriinia.

Yhden naudan sydän painaa ka 1,4kg. Siitä piisaa sussarille kahdeksi päiväksi, kultsulle kolmeksi, jopa neljäksi.

Osan pilkon kissoille kuutioiksi, ja merkkaan erän termillä "kissimirrit". Koirille paree on klönttinä antaa - onhan puuhaa ja hampaidenhoitoa. Ja vähemmän kakkaa 💃.

19/12/2023

Ollaan opeteltu koppia ottamaan 💃

15/12/2023

Kuva kertoo, miksi juuri saksanpaimennin on se Top 3 -fiksuimpien rotujen sarjassa.

Monen monituista kertaa olen tätä äärimmäisen älykästä ilmettä ihaillut itsekin, ja nyt sain viimein napattua kuvan tästä suuresta viisaudesta. Olkaapa hyvät, te arvon seuraajani - otos ilmentää kaiken sen älyn plus pelottavuuden. Susikoira elementissään ❤️.

09/11/2023

Koiralauman kynnenleikkuu.

Matriarkka, Ninni, muodon vuoksi ottaa välittömästi etäisyyttä, kun käteni koiranhoitolaatikolla käy. Silti, antaa hienosti ne lyhentää.

Alfauros on kyljellään, kun ilmoitan, että "manikyyri". Sille tilanne on spa-hetkeen verrattava, auvoisa, raukeaksi tekevä rituaali. Silmät puoliummessa örähdellen, ja kun homma on ohi, nostaa se päätään ilmehtien pettymystä - hemmotteluhoito ohi!

Eikka haluaa tilanteeseen tsempparin, parasta on mikäli tyttäreni siinä kannustavat, paijaavat ja jumaloivat koko koiraa. Mikäli ilman ulkopuolista tsemppiä Einarin kynnet napsin, on se teatraalinen ja surkea. Olevinaan.

Juniorille on se ja sama, kuka tekee ja mitä. Kunhan vain on mahdollista maata tassut kohti kattoa. Korkeintaan toista silmää toviksi raottaa ja jos oikein villi on, närhii kättäni välillä.

Olenko opettanut koirani hyvin tähän, vai ovatko ne vaan niin ulkonäkökeskeisiä, ikäänkuin "Voi jee, kynsihuolto, kohta olen niin vimpan päälle mintissä, ah! Hei äiti voitsä samalla harjata mua sillee, että hännänpääkin kiiltää? Ja laita jooko sitä tassurasvaa, ku pehmeät anturat on just kova juttu deittimarkkinoilla. Olikos jotain turkinhoitosuihketta muutes? Rentouttava hierontakin voisi tehdä terää."

15/09/2023

On perjantai, joten nyt jos koskaan on hyvä päivä käsitellä aihetta ”Teknisesti oikea kakkapaikka”.

Palaan hetkeksi menneisyyteen, Rokan ja Eikan pentuaikaan, sillä tämä kakkakuvio on kolmen näppärän koiranpennun luoma kokonaisuus.

Vuosi sitten tyttöjen huoneessa oli väkevä, ilmeinen koirankakan haju. Pesin lattiaa, tuuletin, etsin tuotosta kissojen ja koirien kanssa, hölväsin ilmanraikastinpullosta kirsikankukkien sulotuoksua, vaan ei auttanut. Piukassa oli haju! Sinnikäs tortun etsintäni palkittiin lopulta kun äkkäsin kurkistaa roskakoriin. Sitä itseään oli voimallinen läjä sievästi, tyttöjen hempeään roskikseen kyykättynä.

Yhdellä lapsistani oli lapsuudessa käytössä kuvakortit arjen tueksi. Sittemmin ne päätyivät pienempien jälkeläisteni leikkeihin. Eikka oli juuri kotiutunut tähän omintakeiseen kotiin, ja luikahtanut tytärteni huoneeseen tutkimaan, löytyisikö barbeja pureskeltavaksi. Siinä sivussa tietenkin tuli pienelle kakkoshätä ja pökäle pätkähti kuvakortin päälle. Kyseinen kuvakortti esitti vessanpönttöä.

Olen kerännyt Lotan pissalehdet isoon muovilaatikkoon, jota säilytän olohuoneen reunalla blokatakseni kissanvessan koirilta - niille kun kollipoikien vessa on herkkuboksi. En ollut ehtinyt uusia papereita asetella lattialle, joten näppäränä koiratyttösenä pentu oli niinsanotut toimistohommat suorittanut sanomalehtilaatikkoon. Siitä oli helppo noukkia nokareiset, kuin mustikan varvusta kourallisen olisi napsinut.

Ilmeinen on koiran kyky olla luova. Päkistää puolikyykyssä korrektiin kohteeseen, tavallaan. Suunnitellusti ja fiksusti.

11/09/2023

Sisko ja veli.

Tämän niin kovin tyypillisen ilmeen edessä sydämeni täyttää lämpö. Molemmat saksalaispupuset kun ovat harvoin paikoillaan, on kuvan ikuistamisen takana työ, tuska ja/tai onnenpotku.

Ihanat armaat ♥️

08/09/2023

Olen varma, että jokainen koiranomistaja tavoittaa pohdintani ytimen, kun hämmästelen karvakuonojeni ja suden liki yhteistä genetiikkaa.

Tottahan toki aikakin on kotikoiraa muokannut yhä loitommas suden lajityypillisistä tavoista - siinä missä metsiemme yksi suurpedoista jolkottaa villinä ihmistä vältellen, tulee koira karkureissusta häntä pinkeänä kotiovelle viimeistään sateen, tuulen tai janon yllättäessä. Sama sudesta polveutuva kotieläin kaivautuu kernaasti ihmisen tyynylle pikku nokosille. Eikä piilevää alkukantaisuutta osoita maharapsutusten tarpeessa ketarat kattoa kohti lojuileva lemmikki.

Tarve luiden hyödyntämiseen ravintona on omilla hauvoillani niitä ainoita susimaisuuksia, jos jätetään yhteneväisyydestä pois neljä tassua, kuono ja karvat. Joka ainut hurtta tässä taloudessa ilmiselvästi vaipuu syvään meditaatiotilaan saadessaan selkärangan, rustoja, putkiluita tai jalkaluun eteensä. Särön saavutettuun autuuden kuplaan tuo pari seikkaa, joiden takia valvon harrasta kaluamishetkeä. Kerron lisää seuraavissa kappaleissa!

Aivan ensinnä porukka syököön parvekkeella luunsa, poislukien lauman johtajanarttu. Sen luita ei kukaan maallisen vaelluksensa aikana edes harkitse vievänsä. Ninni saa huoletta herkutella sitä lattialla ilman tarvetta piilotella aarrettansa. Muut rouhivat ulkona, koska en halua löytää tyynyni alta hirven kinttua tai sian rankaa.

Toisekseen, olen luonut toimivan, joskin näkymättömän vuoronumerosysteemin. Urokset ajautuvat kahnaamaan luistaan, eikä samassa tilassa kumpikaan keskity olennaisuuksiin. Loputon kyräily, ärinä ja nahistelut käynnistyvät oitis ilman tukevaa ovea kaksikon välissä. Kiistan selvittelyn vievä aika on niin pitkä, että johan siinä jykevimmätkin luut maatuisivat lattialle.

Kuvassa näkyy pieni osa parvekkeestani. Pikkunättiä ja siistiäkin, vaikka kokonaisuudessa betonisella lattialla lojuu DNA:n tuhoamislaitoksen rippeitä (toim.huom.vertauskuvallisesti!). Otoksessani on eilispäivän jättimäisen hirvenketaran rippeet, sekin paraikaa rouskuaa Rokan tehokkaassa käsittelyssä kadoten kohta tyystin. Omaa reittäni pidemmästä ateriasta on jäljellä enää kämmeneni mitallinen. Koiraväki on leppoisan väsyneessä mielentilassa, kun vuoronumerollaan ovat saaneet kaikki harjoittaa luontaista pureskelutarvettaan. Teoriassa susien lailla, käytännössä kerrostalon parvekkeella ja vuorotellen.

05/09/2023

Palasin kotiin oltuani tunnin poissa. Luova askartelu harrasteena on elämän suola, tottakai! Eteisessä oli puuhattu, ja mitä ilmeisimmin sekä sydän, että sielu täydellä intensiteetillä liekehtien. Oikein tunteen palolla!

Sinisilmiäni hivelee tämä näky, kun pahviroskat ovat kerta kaikkisen päreinä - jos samalla paatoksella olisi askarreltu sohvan tai patjan parissa, olisi se ollut mahdoton paikata.

Näin on hyvä ♥️

31/08/2023

Eikka täyttää ihan pian jo vuoden! Aika menee nopeammin kuin junien valtion rautateillä pitäisi porhaltaa.

Einari pitää uimisesta, m***a sateesta ei. Välillä tärisee vallan ja pisarat suloisen karvan päällä ovat kiusallisia - akuutti tarve ravistella toistuu puolen minuutin välein.

Muita koiria ei haittaa. Mitä keljummin sade vihmoo, sen ilmeisempi on onni ja auvo Ninnillä, Rokalla ja Lotalla. Lotalla toisaalta on vakiona sellainen ylitsepursuava onnentunne.

Maanantai oli sateisin päivä sitten hetkeen. Vettä tuli runsaammin kuin hallitukselta leikkaussuunnitelmaa. Tietenkin teoriassa tormakka lenkki kaatosateessa vastaa vesimäärältään uimista, m***a käytäntö on lähes aina teoriasta hämmästyttävän paljon irrallaan. Niin myös tuona viikon ensimmäisenä päivänä, jolloin lööpit uutisoivat taivaalta tulevan vettä kuin aisaa.

Lotta ja Rokka kävivät silloin uimassa! Ihan oikeastikin uimassa joessa, joka virtaa vaihtelevan vuolaana lähistöllä kotiamme. Uoman koirille parasta (ihmisille pahinta) antia on liejuisen suon haju sekä kokovartalomutanaamio. Camouflage, sanoi Henri Alen, kun kultsunsa pöllähti rapaojasta pois. Sehän se.

Kotimatka oli verraten lyhyt, hauveleiden liejuisesta taivaasta kotiin. Silti jätettiin sisaruskaksikon kanssa suihku väliin - kunnon huuhtelu kylpyhuoneessa liejukeikan jälkeen on ollut vakio tähän asti.

Sade huuhtoi kaiken ravan ja aromin pois saksanpainajaisten turkiksista.

Karvapäiväkirjat