22/06/2025
Ylintä kuvaa on pidetty bernhardinkoiran prototyyppinä (A. Morsiani). Alemmat kuvat ovat omat: pitkäkarvainen 2v Samu karvanlähtöaikana liki pohjavillattomana ja lyhytkarvaiset nartut, mustamaskinen Kide 7,5v ja niukkamaskisempi LaaLaa 5,5v.
Bernhardinkoiran on kookas ja näyttävä. Sen raajakorkeus on vähintään 50% suhteessa rungon korkeuteen. Siis vähintään, ei yhtään tuon alle.
Bernhardinkoira on toiminnallinen rotu. Se ei siis ole lyhytraajainen eikä liioitellun vahvaluustoinen ja pyöreärunkoinen. Se ei ole lyhytkuonoinen ja pyöreäkalloinen yli 90 asteen otsapenkereellä. Sillä ei ole ylipitkät, -paksut eikä myöskään -ohuet huulet. Kuono-osa on edestä katsoen aika lailla neliö ja kirsu- sekä huulipigmentti ovat mustat. Bernhardinkoiran tummanruskeat silmät eivät ole mantelinmuotoiset, vaan niissä on ns. ”vekki”, m***a ei luomenkiertymää. Sidekudosta siis silmien muodon vuoksi saa vähän(!!) näkyä, terveellä tavalla.
Bernhardinkoira ei ole ylikulmautunut eikä sen selkälinja ole laskeva. Ei toki pyöreäkään, vaan suora. Sään kohta vapaasti liikkuvalla koiralla voi hieman laskea. Kinner on matala. Häntä ei ole selän päälle kiertyvä. Pituudeltaan häntä ulottuu kintereeseen. Liikkeet ovat voimakkaat, m***a sulavat. Raajat ovat yhdensuuntaiset seistessä sekä liikkuessa ja tassut ovat pyöreät. Kannukset ovat OK, kellä ne on. Niitä ei Suomessa poisteta.
Bernhardinkoiralla ei ole pitkää ja kapeaa kaulaa eikä se kulje ”pää pilvissä”, vaan pää asettuu luontaisesti rungon jatkeeksi vahvan kaulan varassa koiran liikkuessa. Bernhardinkoiralla on voimakas rinta ja rintakehä. Eturaajat eivät lähde ”yhdestä reijästä”. Kyynärät eivät ole ulkonevat eikä raajat taitu ranteesta ulospäin.
Bernhardinkoiralla on sekä pohja- että päällyskarva. Väriltään se on puna-valkoinen, punaisen eri sävyissä. Toivottavaa on musta maski ja tummat korvalehdet. Koiralla on joko punainen mantteli tai sillä on punaisia laikkuja valkoisella pohjalla. Kaulus on valkoinen. Raajoissa ja hännässä vallitseva väri on myös valkoinen. Nykyisin FCI:n rotumääritelmä hyväksyy mustan/nokisen sävyn eli ns. sururaidat punaisen ja valkoisen rajalla raajoissa ja kyljissä, m***a itse hyväksyn mieluummin niukan maskin ja vaaleat korvalehdet, kuin mustanpuhuvat värit ja nokisuuden turkissa. Väri ei onneksi ole kuitenkaan sairaus tai vaikuta rakenteeseen. Yritän siis pistää silmät kiinni värityksen osalta.
Karvamuunnoksia on kaksi: lyhyt- ja pitkäkarvainen. Päällyskarva on kauttaaltaan tiivistä ja suoraa tai kevyesti laineikasta (yleisimmin lantion päällä). Pitkäkarvaisella turkin määrä ja hapsut ovat kohtuullisia. Ei niin, että niissä riittää villamäärää saksilla muotoiltavaksi ja lyhennettäväksi. Liika karva = terveyshaitta eli ”hyvä” alusta hot spotille, huopaantumiselle ja turkin hoidon hankaloitumiselle.
Tämä ei ole virallista rodun määrittelyä rotumääritelmästä. En ole ulkomuototuomari vaan vain 35 vuotta melko harvakseltaan rotua kasvattanut ja 40 edeltävää vuotta bernhardinkoiria omistanut. Tämä on sitä, miten itse koiria ja rotumääritelmää tulkitsen ja mitä oleellisena siinä arvostan.
Koiria, niiden kuvia ja videointeja katsellen näkee rodun kirjon, m***a pitäydyn itse tiukasti tässä alkuperäisessä bernhardinkoirassa, terveyttä ja luonnetta unohtamatta. Jos ne eivät ole kunnossa, jalostukseen ei koiraa käytetä.
