17/05/2020
Kannatta lukaista tarina todellisesta elämästä. Yht’äkkinen talon tyhjeneminen saattaa aiheuttaa stressiä kotiin jääville lemmikeille.
Paluu kouluun
Jumankauta, haluatteko kuulla miten koiralle koulutetaan eroahdistus? Häh?
Meillähän on siis kolme koiraa, Suvin kaksi pallopääpaimenta, Metku ja Temppu, sekä minun Alli, joka on se hieno, kaunis, viisas ja hämmentävän herkkä Airendalenterrieri.
Koska minä ja vaimoni Suvi olemme eläinalan ammattilaisia, me osataan tehdä kaikki koiria koskevat asiat täydellisesti, ikinä ei tule yllätyksiä, ja nyt taas.
Koronan myötä meillä on ollut kotona nyt 2kk ajan koko ajan ihmisiä. Ipanat ovat lintsanneet koulusta luvan kanssa, ne on käkkineet 4 seinän sisällä ja tehneet tauotta etätehtäviä. Minecraft nimisiä hommia on ollut paljon, sivusta olen seurannut, laatikoilla rakentavat. Hämmästyttävän paljon keskitytään nykyisessä kouluohjelmassa zombeihin ja endermaneihin?
Kahdessa kuukaudessa osa Suvin koirista on selkeästi unohtanut millaista on olla yksin kotona. Mehän kyllä tietysti osattiin valmistella nuo rakkaat karvapallerot koulun alkuun ja talon tyhjentymiseen.
Hommahan on hyvin simppeliä, helposti hoituu. Kaikkihan sen nyt tietää että:
Koiralla pitää olla m***a mukavaa nukkumapaikkaa.
Koira pitää totuttaa rutiineihin.
Koiralle pitää kertoa jollain aina toistuvalla sanalla tai teolla että nyt se tai ne ei pääse mukaan.
Älä harjoittele yksinjäämistä jos koira on kovin stressaantunut.
Älä kiinnitä koiraan huomiota pois lähtiessäsi.
Älä huomioi koiraa heti kotiin tullessasi, odota hetkinen.
Meidän aamu meni juurikin oppikirjan mukaan. Meidän koirat nukkuu ihan missä vaan, sohvalla, likapyykkikasassa ja joskus siinä kasassa jossa on puhtaat pyykit, siitä tulee kyllä huutia. Kello 7.15 Suville paljastui että klinikalla on leikkaamista vailla yksi sappirakko, koira oli kuulema jo ihan keltainen. No mikäpä se siinä, Suvi lähtee kotoa kuin nakki haulikosta, yhtään ei mene kiireellä, toinen kenkä on jo jalassa ja toisen ehtii hyvin laittaa jalkaan kun istuu autossa. Huusi ovella vielä sen meidän koiria rauhoittavan käskyn, se menee niin että: Menkää helv.....n siitä ovelta, hus. Vaatehuoneen ikkunaan jää pölypilveä seuraamaan kaksi pallopäätä ja yksi hieno Airedale.
Tässä vaiheessa minä huhuilen yläkertaan, että herätys rakkaat lapsoset, aamiainen odottaa, peskääpä unihiekka silmistä. Käytännössä siis karjun kitapurjeet pullollaan muksuille että äkkiä ylös nyt. Reput kasaan, vetäkää riisimurot tauluun ja laittakaa vaatteet päälle. Juu, kyllä käy uikkarit kalsareista Yhtään ei koiria stressaa tällainen touhu. Vieläkään en käsitä miten paljon sähläämistä mahtuu ensimmäiseen karanteenin jälkeiseen koulupäivän alkuun. Tilanne päätyi kuitenkin siihen, että hädissään läähättävän Metkun pää meinasi vain vähän jäädä ulko-oven väliin. Minä paimensin pesueemme pihalle ja juoksutin kohti autoa. Kaiken kukkuraksi jouduin ottamaan mukaani Allin, tuon koko koiralaumamme ainoan älykön (ironiaa, ihan vain selvennykseksi). Melko vähän ehtivät pallopääkoiruudet totutella hommaan, ensin talo oli täynnä mekkalaa ja seuraavassa sekunnissa kaikki ihmiset ja ainoa Terrieri katoavat VW bussin pöläyttämän dieselin katkun saattelemana, väitän että hippasen oli jopa stressiä ilmassa.
Kotiin tullessa lattialla oli yksi pieni ja musta kakka, sekä yksi iso, ranteenvahvuinen ruskea kakka, se iso kakka oli lampaantaljan päällä. Lisäksi kahdessa eri nurkassa oli kaksi pissaa. Ovenkarmi oli vain vähän rikki. Päivän kruunasi se että juuri ja juuri kuultavissa olevan sadatteluni saattelemana kakkoja korjatessani, hoksasin että Metku, tuo Koolie, kavereitten kesken kusiluikki, menee seinän vierelle ja nostaa jalkaa. Voi jumanlaade.
Ihan vain vinkiksi rakkaat lukijat, valmistelkaa ne koiruutenne siihen talon tyhjentymiseen, älkää jättäkö niitä täysin yllättäen yksin. Muutamana päivänä suoritettu 10-15 minuutin harjoitus voi pelastaa teidät ihan jäätävältä paskamyrskyltä ja oviremontilta.
Ps. Seuraavana yönä Metkun stressi laukesi, sille iski ripuli. Herättiin pörinään, minä näyttelin nukkuvaa, Suvi siivosi.
