Nmk Coaching

Nmk Coaching Yksilöllistä harrastamista Karkkilassa

28/05/2026

Miksi meillä on tärkeää, että hevosilla maastoillaan?

Maastoilu mielletään helposti kevyeksi päiväksi, kivaksi vaihteluksi tai palkinnoksi kenttätyöskentelyn jälkeen. Meille se on kuitenkin paljon enemmän kuin sitä.

Hevosen keho ei kehity parhaalla mahdollisella tavalla, jos se liikkuu aina samassa ympäristössä, samalla pohjalla ja samanlaisissa tehtävissä. Kenttätyöskentely on tärkeää, m***a maastossa hevonen kohtaa asioita, joita ei voi täysin jäljitellä aidatulla alueella.

Mäki, alamäki, mutka, erilainen pohja, pieni epätasaisuus ja muuttuva ympäristö vaativat hevoselta jatkuvaa kehon säätelyä. Sen täytyy tunnistaa, mihin jalka asetetaan, miten paino siirtyy ja miten tasapaino säilyy.

Tämä ei ole vain lihaskuntoa. Se on myös hermoston, tasapainon ja liikkeen yhteistyötä.

Maastoilu ei siis ole vähemmän treeniä. Se on erilaista treeniä.

Hyvä käynti mäessä, rauhallinen eteneminen metsätiellä tai tasapainoinen siirtyminen luonnossa opettaa samoja asioita kuin kentälläkin: rytmiä, suoruutta, malttia, tasapainoa ja avuille kuuntelua.

Erona on se, että ympäristö ei ole täysin ihmisen kontrolloima. Hevosen täytyy olla mukana tilanteessa myös omalla ajattelullaan.

Maasto voi olla myös henkinen hengähdys, kun hevonen on siihen tottunut. Moni hevonen rentoutuu, kun työ ei tapahdu aina samassa muodossa. Se saa katsella, kuunnella, liikkua eteenpäin ja tehdä yhteistyötä ihmisen kanssa erilaisessa ympäristössä.

Tämä ei tarkoita, että jokainen hevonen viedään maastoon samalla tavalla. Nuori hevonen, epävarma hevonen, kokenut ratsu ja kuntoutuva hevonen tarvitsevat erilaiset reitit, tahdit ja vaatimukset.

M***a juuri siksi se on arvokasta.

Kun hevonen oppii liikkumaan muuallakin kuin tasaisella kentällä, se saa lisää varmuutta omaan kehoonsa. Kun se kohtaa maailmaa yhdessä ratsastajan kanssa, luottamus rakentuu.

Siksi meillä maastoilu ei ole ylimääräinen bonus.

Se on osa hevosen koulutusta, hyvinvointia ja kokonaisvaltaista treeniä.

Kesäisin moni hevonen muuttuu levottomammaksi, herkemmäksi tai vaikeammin keskittyväksi. Usein ajatellaan nopeasti, että...
21/05/2026

Kesäisin moni hevonen muuttuu levottomammaksi, herkemmäksi tai vaikeammin keskittyväksi. Usein ajatellaan nopeasti, että kyse on koulutuksesta, energiasta tai “huonosta päivästä”.

M***a joskus taustalla voi olla paljon yksinkertaisempi asia:
hevosen hermosto on jatkuvasti kuormittunut hyönteisistä.

Tutkimuksissa on havaittu, että runsas hyönteispaino lisää hevosilla stressikäyttäytymistä, energiankulutusta ja jatkuvaa valppaustilaa. Paarmat, polttiaiset ja kärpäset eivät ole hevoselle vain pieni ärsytys, vaan ne vaikuttavat suoraan ihoon, kipureseptoreihin ja hermoston toimintaan.

Paarman purema esimerkiksi aktivoi hevosen sympaattista hermostoa:
syke nousee, lihasjännitys lisääntyy ja keho valmistautuu reagoimaan nopeasti. Kun tätä tapahtuu toistuvasti tuntikausia päivässä, hermosto voi jäädä pitkäksi aikaa ylivireystilaan.

Samaan aikaan hyönteiset vaikuttavat myös laiduntamiseen ja palautumiseen. Tutkimuksissa on nähty, että voimakas hyönteispaino vähentää laidunnusaikaa ja lisää levotonta liikehdintää. Hevonen ei välttämättä pääse kunnolla syömään tai rentoutumaan, vaikka se näyttäisi vain seisovan laitumella.

Tämä on yksi syy siihen, miksi hyönteiset on huomioitu myös uudessa hevosten hyvinvointiasetuksessa. Kyse ei ole vain mukavuudesta, vaan aidosta hyvinvoinnista.

Luonnossa hevonen pystyy säätelemään tilannetta:
se liikkuu pois hyönteisistä, hakeutuu tuuleen, käyttää laumaa apuna ja rytmittää laiduntamista vuorokauden viileämpiin hetkiin.

Me ihmiset voimme helpottaa tai vaikeuttaa tätä.

Joskus tärkeä hyvinvointiteko kesällä ei ole tehdä enemmän — vaan auttaa hevosta pääsemään hetkeksi pois jatkuvasta ärsyketulvasta.

Varsan kiimaripuli – johtuuko se oikeasti tamman kiimasta?Aloin taas tutkimaan tätä asiaa tarkemmin, koska se on juuri n...
17/04/2026

Varsan kiimaripuli – johtuuko se oikeasti tamman kiimasta?

Aloin taas tutkimaan tätä asiaa tarkemmin, koska se on juuri nyt itselle ajankohtainen. Samalla huomasin jotain kiinnostavaa: asia ei ollutkaan ihan niin kuin olin aina ajatellut.

Varsan kiimaripulista puhutaan usein niin, että tamman varsomisen jälkeinen kiima olisi syy siihen, että varsalle tulee ripulia. Nimi onkin jäänyt elämään vahvasti. M***a mitä enemmän aihetta lukee, sitä selvemmäksi tulee, ettei ilmiö todennäköisesti johdu suoraan tamman kiimasta tai hormoneista.

Varsakiimaripuli nähdään yleensä noin 4–14 vuorokauden iässä. Usein varsa on edelleen pirteä, imee hyvin, liikkuu normaalisti eikä vaikuta muuten sairaalta. Juuri tämä erottaa sen monesta sellaisesta ripulista, johon pitää suhtautua huomattavasti vakavammin.

Todennäköisempi selitys löytyy varsan omasta kehityksestä. Ensimmäisten elinpäivien aikana suolisto muuttuu nopeasti, mikrobisto kehittyy, varsa alkaa maistella ympäristöä ja ruoansulatuskanava kypsyy koko ajan. Tässä vaiheessa uloste voi löystyä ilman, että kyse olisi varsinaisesta sairaudesta.

Eli vaikka ripuli osuu usein samaan aikaan tamman ensimmäisen kiiman kanssa, se ei todennäköisesti ole varsinainen syy. Nimi vain johtaa vähän harhaan.

Tämä ei silti tarkoita, että kaikki ripuli varsalla olisi harmitonta. Seurata pitää aina koko varsaa, ei vain lantaa.
Huolestuttavia merkkejä ovat esimerkiksi:
– varsa ei ole oma pirteä itsensä
– imeminen heikkenee
– kuume nousee
– ulostetta tulee runsaasti
– varsa vaikuttaa kuivuvan
– takapää ärtyy pahasti

Monesti varsakiimaripuli menee ohi itsestään, m***a varsan kanssa pitää olla tarkkana. Pienen varsan vointi voi muuttua nopeasti, joten tärkeintä on erottaa normaali ohimenevä suoliston kehitysvaihe tilanteesta, jossa varsa oikeasti tarvitsee hoitoa.

Kaikki ripuli sopivassa iässä ei siis ole automaattisesti vaarallista.
M***a ihan kaikki ei myöskään ole vain “varsakiimaa”.

Lähde: Merck Veterinary Manualin kooste aiheesta Foal Heat Diarrhea

📸:

Miksi hännänveto voi olla hyödyllinen harjoitus hevoselle?Hännänveto kuulostaa helposti oudolta niksiltä, m***a biomekaa...
17/04/2026

Miksi hännänveto voi olla hyödyllinen harjoitus hevoselle?

Hännänveto kuulostaa helposti oudolta niksiltä, m***a biomekaanisesti siinä ei ole mitään mystistä. Häntä ei ole hevosessa irrallinen osa, vaan se liittyy tiiviisti ristiluun, lantion, lannerangan ja takaosan rakenteisiin. Kun häntään kohdistetaan kevyt, tasainen ja hallittu veto, vaikutus ei jää vain häntään, vaan voi näkyä siinä, miten hevonen järjestää jännitystä, tasapainoa ja lihastyötä koko takaosan ja rungon alueella.

Monella hevosella haaste ei ole se, etteivät takajalat liikkuisi, vaan se, ettei liike pääse kulkemaan rungon läpi vapaasti. Hevonen voi kyllä työntää takaa, m***a jos lantion ja lannerangan alueella on suojajännitystä, voima ei siirry eteen asti niin kuin pitäisi. Silloin takaosan työskentely jää helposti vajaaksi, selkä jäykistyy ja hevonen alkaa kantaa itseään osittain itseään vastaan. Ratsastajalle tämä voi tuntua jäykkyytenä, epätasaisuutena, vaikeutena rentouttaa takaosaa tai tunteena, ettei hevonen päästä selkää kunnolla käyttöön.

Juuri tähän hännänveto voi parhaimmillaan vaikuttaa. Oikein tehtynä se voi auttaa hevosta vähentämään selän, lannerangan ja lantion alueen turhaa suojajännitystä, aktivoida takaosan tukilihaksia ja parantaa kehotietoisuutta. Käytännössä hevonen voi löytää helpommin tavan käyttää runkoaan ilman, että koko keho jäykistyy vastaan.

Tärkeää on ymmärtää, että tarkoitus ei ole venyttää hevosta väkisin. Tarkoitus on antaa keholle pieni ja rauhallinen ärsyke, johon hevonen voi vastata pehmenemällä, hengittämällä syvemmin ja järjestämällä lihastyötään uudelleen. Siksi hyvä hännänveto näyttää usein ulospäin hyvin pieneltä. Mitään näyttävää ei tapahdu, m***a hevosen tapa seistä, hengittää ja ottaa veto vastaan voi muuttua paljonkin.

Tämä ei korjaa ontumaa, kipusyytä, huonoa varustusta tai puutteita ratsastuksessa. Se ei ole taikatemppu, vaan yksi kehonhuollollinen harjoitus, joka voi oikeassa tilanteessa tukea hevosen liikkuvuutta, kehonhallintaa ja palautumista. Usein juuri tällaiset pienet asiat ovat hevoselle yllättävän merkityksellisiä.

Mitä polydaktylia oikeastaan on – ja mitä me tiedämme siitä?"Tieto aiheesta perustuu rajallisiin tutkimuksiin, ja ymmärr...
16/04/2026

Mitä polydaktylia oikeastaan on – ja mitä me tiedämme siitä?

"Tieto aiheesta perustuu rajallisiin tutkimuksiin, ja ymmärrys kehittyy jatkuvasti."

Polydaktylia tarkoittaa synnynnäistä rakennepoikkeamaa, jossa hevoselle kehittyy yksi tai useampi ylimääräinen varvasmainen rakenne.

Hevosen normaali jalka perustuu yhteen kantavaan varpaaseen, joka muodostaa kavion. Alkionkehityksen aikana hevosella muodostuu kuitenkin varhaisessa vaiheessa useampia varvasaiheita. Nämä yleensä surkastuvat ennen syntymää, m***a polydaktyliassa osa tästä rakenteesta kehittyy pidemmälle ja muodostaa erillisen lisävarpaan.

Usein lisärakenne liittyy puikkoluun alueeseen, joka edustaa evolutiivista jäännettä hevosen sivuvarpaista. Tämän vuoksi polydaktyliassa näkyy yhteys hevosen kehityshistoriaan.

Rakenteellisesti polydaktylia voi vaihdella paljon:
– pienestä, pehmeästä lisäkkeestä
– osittain kehittyneeseen varpaaseen, jossa on luita
– selkeään, useamman nivelen sisältävään lisävarpaaseen

Tutkimustieto perustuu pääasiassa yksittäisiin tapauskuvauksiin ja pieniin aineistoihin. Joissain tapauksissa ilmiötä on havaittu useammalla saman suvun hevosella, mikä viittaa mahdolliseen perinnölliseen taustaan.

Esiintyvyyttä ei tunneta tarkasti, m***a polydaktylia kuvataan hevosilla harvinaisena löydöksenä.

Polydaktyliaa tutkitaan kliinisellä tutkimuksella ja röntgenkuvauksella, joiden avulla arvioidaan lisärakenteen yhteys luustoon ja sen merkitys jalan toiminnalle.

Polydaktylia on kehityksellinen poikkeama, jossa näkyy yhteys hevosen evoluutioon: nykyhevosen yksikavioinen jalka on kehittynyt esi-isien useampivarpaisesta rakenteesta.

Miksi hevonen piehtaroi – ja miksi sen pitäisi saada tehdä niin?Piehtarointia vähätellään yllättävän usein. Se nähdään h...
15/04/2026

Miksi hevonen piehtaroi – ja miksi sen pitäisi saada tehdä niin?

Piehtarointia vähätellään yllättävän usein. Se nähdään hetkenä, jolloin juuri puhdistettu hevonen tekee itsestään taas likaisen. M***a piehtarointi ei ole hevoselle turha tapa, vaan osa normaalia kehonhuoltoa ja lajityypillistä käyttäytymistä. Hevosilla on jopa todettu selkeä mieltymys sopiviin piehtarointialustoihin, mikä kertoo siitä, ettei kyse ole sattumasta vaan hevoselle merkityksellisestä toiminnasta.

Piehtarointi liittyy ennen kaikkea kehon tuntemuksiin. Sitä on kuvattu käyttäytymisenä, joka liittyy karvapeitteen hoitoon, yleiseen mukavuuteen, hien kuivattamiseen ja ihon ärsytyksen helpottamiseen. Samalla maa ja pöly voivat toimia lisäsuojana purevia hyönteisiä vastaan. Tuo on aika iso ajatus: hevonen siis piehtaroi siksi että sen kehossa tuntuu joltain ja piehtarointi auttaa säätelemään sitä.

Tutkimuskirjallisuudessa piehtarointia on pidetty myös tärkeänä kehonhuoltona. Se on käytännössä ainoa tapa, jolla hevonen pystyy itse hankaamaan ja liikuttamaan selän ylälinjaa, kylkiä ja vartalon dorsaalipuolta. Siksi piehtarointi ei ole vain pintaa koskeva asia, vaan liittyy myös siihen, miten hevonen venyttää, liikuttaa ja “järjestelee” kehoaan.

Entä se ajatus, että hevonen peittäisi piehtaroimalla oman hajunsa? Hevosella on hyvin kehittynyt hajuaisti, ja tutkimuksissa on osoitettu, että hajut vaikuttavat sen käyttäytymiseen paljon enemmän kuin usein ajatellaan. Hevoset reagoivat esimerkiksi vieraisiin hajuihin ja petoeläinten hajuihin valppaammin. M***a siitä ei ole vahvaa tutkimusnäyttöä, että piehtaroinnin päätehtävä olisi oman hajun peittäminen saalistajilta.

Siksi piehtaroinnin salliminen ei ole mikään pikkuasia. Kun hevosella on mahdollisuus piehtaroida turvallisessa paikassa, se saa toteuttaa käyttäytymistä, joka kuuluu normaaliin hevosen elämään. Hyvinvointi ei ole vain sitä, että hevonen on ruokittu, hoidettu ja liikutettu. Hyvinvointi on myös sitä, että se saa tehdä asioita, joita terve hevonen luontaisesti haluaa tehdä.

Eli kun estämme hevosta piehtaroimasta siksi, että haluamme sen pysyvän siistinä, estämme samalla paljon enemmän kuin yhden kuraisen kyljen.

📸: .corneart

Varsan ensimmäinen tarhaus 🐴Varsan ensimmäinen ulkoilu on usein yhtä aikaa ihana, hauska ja vähän kaoottinenkin. Siinä v...
14/04/2026

Varsan ensimmäinen tarhaus 🐴

Varsan ensimmäinen ulkoilu on usein yhtä aikaa ihana, hauska ja vähän kaoottinenkin. Siinä vaiheessa maailma on yhtäkkiä paljon suurempi kuin karsina, ja melkein kaikki on varsalle ensimmäistä kertaa.

Ensimmäisessä tarhauksessa tapahtuu usein aika samat asiat:

Ensin varsa ihmettelee.
Se pysähtyy, katsoo, haistaa ja yrittää hahmottaa, mitä ympärillä oikein on. Tuuli tuntuu erilaiselta, maa on erilainen jalan alla ja tilaa on yhtäkkiä enemmän kuin osasi odottaa.

Sitten tulee usein ne kuuluisat ensimmäiset rallitukset.
Varsa voi saada pari oikein lennokasta spurttia, loikkaa vähän sinne tänne ja kokeilee, miten oma kroppa toimii. Liike ei ole vielä hallittua tai “kaunista”, m***a juuri siinä se oppii. Missä menevät jalat, miten tasapaino löytyy ja mitä tapahtuu, kun into menee järjen edelle. Pieni rodeo kuuluu usein pakettiin.

Moni varsa ottaa myös ensimmäiset sähköiskunsa ulkona.
Se on kurja m***a tärkeä oppitunti. Sähkölangan idea ei aukea varsalle puhumalla, vaan yleensä vasta kokemuksen kautta. Siksi ensimmäisessä tarhauksessa ympäristön pitää olla turvallinen ja tilanteen rauhallinen, jotta varsa pääsee oppimaan ilman turhaa paniikkia.

Ehkä tärkein asia, jonka varsa oppii, on kuitenkin tämä:
se alkaa seurata emäänsä.
Ensimmäisillä kerroilla varsa ei vielä “osaa olla tarhassa”, vaan se ottaa turvaa tammasta ja lukee sen liikkeitä koko ajan. Minne äiti menee, sinne mennään. Kun tamma syö, varsa usein pysähtyy lähelle. Kun tamma liikkuu, varsa lähtee mukaan. Tästä alkaa yksi varsan tärkeimmistä taidoista: laumassa ja emän mukana liikkuminen.

Siksi ensimmäinen tarhaus ei ole vain ulkoilua. Se on oppitunti ympäristöstä, rajoista, liikkumisesta ja turvan hakemisesta.

Meillä on kuitenkin yksi selkeä linja:
varsaa ei tarhata ennen vasta-ainetestien ottamista.
Ennen kuin tiedetään, että varsa on saanut ternimaidosta riittävän suojan, en halua ottaa turhia riskejä. Vaikka ulkoilu houkuttaisi jo nopeasti, maltti on tässä kohtaa usein varsan puolella.

Ensimmäinen tarhaus näyttää usein vähän hassulta ja vähän holtittomalta — m***a samalla siinä tapahtuu valtava määrä oppimista. Varsa ei vain ulkoile. Se alkaa opetella maailmaa.

Address

Niinimäentie 61

Opening Hours

Monday 09:00 - 21:00
Tuesday 09:00 - 21:00
Wednesday 09:00 - 21:00
Thursday 09:00 - 21:00
Friday 09:00 - 21:00
Saturday 09:00 - 21:00
Sunday 09:00 - 21:00

Telephone

+358458945774

Alerts

Be the first to know and let us send you an email when Nmk Coaching posts news and promotions. Your email address will not be used for any other purpose, and you can unsubscribe at any time.

Contact The Business

Send a message to Nmk Coaching:

  • Want your business to be the top-listed Pet Store/pet Service?

Share